6-8.5.16
Kalmar-Kärdla, Hiidenmaa
Purjehdus alkoi loistavasti. Genaakkeri auki ja myötätuulta nauttimaan. Merenpinta oli aivan tyyni, tai niin ainakin luulin. Tällaista purjehduksen pitäisi parhaimmillaan olla.
Tuuli loppui kokonaan Öölannin pohjoispäässä.
Tuuli loppui kokonaan Öölannin pohjoispäässä.
Alkoi koneajo. Tällaista täydellistä tyyneyttä en muista kokeneeni koskaan aikaisemmin (ottaen huomioon, että veneily alkoi v 1966) Tuulta oli vain 0,2 m/s ja lähes pilvetöntä, lämpöä oli 16C. Kuvissa lisää.
Matka meni niin hyvin, etten katsonut tarpeelliseksi huilia Visbyssä. Gotlannin ja Hiidenmaan puolivälissä tuli jännä tunne. Ollaanko vesillä vai taivaassa. Rajaa ei pystynyt erottamaan ja jokapuolella oli valkoista. Yhtään AIS-maalia ei näkynyt plotterissa. Oli tosi makee tunne.
263 nm ja 52 tuntia Kalmarin lähdön jälkeen kiinnityimme Kärdlan satamaan. Olemme ainut suomslaisvene mutta sataman salossa oli jo Suomen lippu. Sataman mies oli varmaan nähnyt meidän kurssin tulevan tänne, nostanut lipun ja lähtenyt kotiinsa. Kaikki toimii, netti, saunst saadaan päälle, vesi ja sähköt laiturilla ja +22C lämpö.
Aika makeeta.
 |
| Tyyntä |
 |
| Tuohon suuntaan |
 |
| Ainoastaan oma vana näkyvissä |
 |
| Vesikirppujen hyökkäys. |
 |
| Miljoona kirpunpoikasta. Lähtevät itsekseen pois kun tulee. |
 |
| Meriruokaa (ruotsin malliin) |
 |
| Aamun valkeus nousee |
 |
| Uskomatonta |
 |
| Hurjaa valon loistoa |
 |
| No niin. Kärdlan skumppa. Kiitos vaimo kun olet kestänyt mukanani. Olet rohkea nainen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti