Lähtölaukaus ARC 2015

22.11.2015

Kilpailun lähtöpäivä 

Eilinen ilta oli jo ravintoloissa hiljaista. Juhlaliput oli laskettu ja purjehtijat ovat keskittymässä tulevaan koitokseen. Viimeinen yö laiturissa on varmasti monelle mieleen.

Kilpailupäivän sää oli tuulinen. Aallot löivät rantamuuriin voimalla. Uljaasti alukset kohtasivat aallot ja odottivat lähtölaukauksen kajahdusta. Ensimmäisenä lähtivät Racing-luokan veneet ja 20 min myöhemmin Cruising-veneet. Tänä vuonna veneitä oli 199 ja miehistöjä 1108 henkilöä. 

Suomalaisveneitä oli tässä lähdössä 5 venekuntaa. Yleisöä oli kerääntynyt runsaasti rannalle sekä kävelybulevardille. Lähtötunnelman jännitys oli käsin kosketeltavissa ja monet huiskuttivat omia merkkiliinoja ja lippujaan. 

Seuraamme kisan edistymistä veneissä olevien trakkereiden kautta. Harmiksemme huomasimme, että suomalaismiehistön Vahine oli joutunut heti kääntymään Pacito Blancoon korjaustelakalle ohjausvaijerivian vuoksi.
Kolme alusta palasi takaisin Las Palmasiin korjattavaksi. Yksi alus oli kummallisesta syystä joutunut ajamaan vastatuuleen Fuentoventuraan. 

Tällaiset avomeripurjehdukset eivät ole täysin riskittömiä ja onneksi apu oli nyt vielä lähellä. Seuraan purjehduksen edistymistä suurella mielenkiinnolla ja muistellen omia kokemuksia vuodelta 2012.

Viimeiset paukut ennen lähtövalmisteluja

Vahine valmiina siirtymään lähtölinjalle

Tältä veneeltä voidaan odottaa jopa ennätyksiä.

Toimitsijat valvovat lähtöä sotalaivasta käsin.

Kilpailu on käynnissä.

Kuva antaa käsityksen kauniista säästä. Todellisuus oli tuulinen.

Tummat pilvet tuovat kovat tuulet tullessaan.

Reitti.

Useat suuntaavat etelään saadakseen paremmat tuulet. 

Sataman laitureilla on vapaata tilaa.

Autiot laiturit.

ARC 2015 avajaiset

15.11.2015 Viralliset avajaiset

Sunnuntaina klo 12 oli poliisiauto selvittänyt tien vapaaksi suuren satama-altaan ympäriltä. Alku- ja loppupäässä oli tapahtuman sponsoreiden tarjoilua, lähinnä ilmaista olutta sekä virvokkeita. Erimaiden ARC-kilpailuun osallistuvien venekuntien ryhmät olivat koossa ja valtion liput salossa. Oli suuren juhlan tuntua. Olihan tämä 30 kerta kun atlantinylipurjehdus järjestetään tässä muodossa.

Tapahtumaa varjosti Ranskan terrori-iskut. Ranskan lippu oli koko tapahtuman ajan sidottu keskeltä suppuun suruliputukseen. Juhlapuheiden jälkeen liput nostettiin vain puolitankoon, pidettiin hiljainen hetki ja liput jäivät siihen. Paikalla oli yli tuhat henkilöä.

Puheiden ja liputuksen jälkeen oli vuorossa osallistujien dingitaistelu. Kenet saadaan kasteltua eniten ja kaadettettua. Ainoastaan nuorista (arvio 7-10 v) lapsista koostunut kumivene välttyi kaatoyrityksiltä. Lapsilla oli panoksina täytettyjä vesi-ilmapalloja, muilla järeitä pumppuja, letkuja sekä ämpäreitä. Lapset saivat vedestä kyllä osansa, vaikka heidän "aseensa" olivat vastustajiaan vaatimattoimia. 

Sunnuntaina, 22.11.15 on sitten lähtölaukausten aika. Eri luokissa kilpaileville on omat lähtönsä.

Reitti on selvä, matkaan..

Suomen 5 veneen lähtijästä oli vain yksi miehistö paikalla.

Norjalaisilla oli taas näkyvyyttä.

Harmi kun volkkarin rekkarista ei ihan näy FIN.

Rata ta taa, rummut rummuttaa...

Näiden kanssa tulisi sitten kisata. Challenger 1 ja 3 oli tänä vuonna mukana kisassa. Onneksi kilpailussa on tasoitusjärjestelmä, jolla tasataan veneiden erilaisuutta kilpailuaikoihin.

Pian marssi on ohi ja on puheiden aika.

Liput on puolitangossa ja niitä ei nostetakaan ylös asti. Huomatkaa Suomen lipun edessä supistettu Ranskan lippu.

Täällä kerrotaan säännöt ja kastelukisa alkakoon!

Tämä lautta oli hyvä maali, helppo osua ja kaataa.

Tyttäret kisassa.

Melskettä ja melan heilautuksia.

Mukana myös Lidl.

Isänpäivän iltajätski

8.11.2015

Yksinäinen isänpäivä

Hyppäsin autoon ja tein aamusta alkaneen päiväkävelyn pitkin Inglesin ja Maspalomaksen välistä hiekkarantaa. Ranteessa oleva liikuntapantani ilmoitti, että jo riittää. Päivän "prosentit" on saatu. Palasin takaisin Las Palmasiin ja palkitsin itseni isänpäivän iltajätskillä🍧.

30190 askelta ja 3077 kcal.

Kolme erilaista palloa piilotettu kermavaahtoon ja kuorrutettu suklaakastikkeella.

Näyttää vähän vohvelilta, mut ei ole.

Las Palmasin ARC 2015 valmisteluja

Pari viikkoa lähtöön

Veneitä saapuu lisää joka päivä. Kiire yltyy ja ihmisten määrä (jonot joka paikkaan) lisääntyy, netti hidastuu.

Tänä vuonna olen kiireettömästi, koska kuulun vilkuttajien miehistöön. Tulee väistämättä mieleen 2012 lähtötohinat tästä samasta satamasta.

Rehellisesti sanoen on hieman haikeaa, koska vene olisi valmis vaikka huomiseen starttiin.

Lisäksi vuoden 2012 atlantin ylityksen kokemus muutti elämäni tavoitteen siihen, mitä nyt saan joka päivä elää. 

Pitää kuitenkin muistaa, että mitään uutta ei saa jos ei luovu vanhasta.

Aika uskomatonta olla täällä vain kolme vuotta myöhemmin omalla veneellä. 

Mukavan näköinen mastosokkelikko 

Palmasin lähtöpään toimistokontit

Juhlalippuja saa käyttää starttiin asti. Kieltämättä aika kivan näköistä

ARC siellä ja ARC täällä

Pääseekö tällä luennoille? 2015-kortti avaa aika monia ovia joka päiväisiin sponsori-illanviettoihin. 

Helsingin visiitti

Helsingin kolme viikkoa

Aikakäsitys muuttui Helsingissä. Kolme viikkoa sujahti niin, ettei "eläkekalenterin" tehtävistä ja tapaamisista saanut enää oikein selvää. Minuttipeliä niin kuin Helsingin rytmi on.

Toista se on täällä "manjaana"-maassa. Jos ei tänään, niin ehkä tällä tai ensiviikolla- on tapana toimia.

Kumpi on sitten parempi. Saada paljon aikaan kiireellä vai olla saamatta mitään aikaiseksi. Siinäpä mietimistä taas huomiseksi.

Aijan syntymäpäivät sujuivat hyvin ja koko porukka oli tullut paikalle. Kiitos vielä juhlien järjestäjille.

Suuret kiitoksen myös kaikille tapaamilleni ystäville. Hienosti järjestitte ajan kiireenne keskeltä. Monet asiat jäivät mietintään ja hautumaan.

3.11.2015 aamulenkillä Töölönlahdella. On kaunista, rauhallista ja lämmintä +10C. Siis marraskuun 3. päivänä +10C. Upea luonto!

Viimeiset virrat ennen jäätymistä

Puut pudottavat lehtiään

hanat luonnon värit

Huvipuisto on talvihorroksessa.

Ihanat värit 

Tyyntä ja rauhallista.

Aamun rauhallinen lenkkitie

Urheilun triangeli

16.10.15

Tikku ja tukki

Urheilija ei tervettä päivää näe, pitää hyvin paikkaansa. Vaikkakaan en urheile työkseni, niin urheilen joka päivä runsaasti, monipuolisesti ja vakavissani.
Miksi sitten urheilen. Olemme vuosia olleet Tian kanssa kuin tikku ja tukki. Kaksi tikkua näyttää paremmalta ja voi paremmin kuin vanha pari. Tämä syy riittää minulle urheiluun.

Tia-tikku

Markku-tukki

Tia ja Markku sitten joskus treenien jälkeen.

Urheilun TTT toimi taas. Treenit-Tapaturma-Toipuminen. Urheilu on kuin ilmapalloon puhaltamista. Silloin kun se on lähes täynnä, sen haluaa täyteen. Kun puhaltaa aivan vähäsen vaan lisää, niin silloin poksahtaa, kerralla.
Treeneissä sama juttu. Kun menee hyvin tai kivasti=kevyesti, ei ole antanut kaikkeensa, pikkasen lisää yritystä. Aina sama juttu. Jokin jänne, lihas tai vaikka joku nivel, jos ei muu, niin venähtää tai jämähtää kivikovaksi. Sitten vaan toipumaan. Ärsyttävää.

Ei varmaan tarvii kertoa miksi olen keskellä päivää kirjoittelemassa juttua pienen autolenkin jälkeen. Tänään ei ole urheilua missään muodossa, vaan toivutaan. En edes kiipeä mastoon, en niin en. Enkä edes imuroi, en. Eikä ole halusta kiinni.

Kanarian yllättävät säät

Tein joutilaana ollessani pienen autolenkin pohjoiseen. Sää oli epävakaa, joten se sopii tällaiseen autoiluun. Sade tuli rajuna vastaan, joskin tämä oli odotettavissa kun katsoi taivaalle Las Palmasin kohdalla. Antaa sataa vaan. Päästyäni vuoren läpäisevän tunnelin toiselle puolelle sateesta ei oikeastaan ollut tietoakaan. Laskeuduttuani laaksoon ja noustessani seuraavalle tuli vastaan savivettä. Jossain oli tullut vettä rajusti ja se oli tuonut savimaata veden mukana (ja liukkaan limaisen tienpinnan). No ei se vielä estänyt jatkamista, onhan volkkari nelivetoinen.

Tuli vähän enemmän vettä kerralla. — paikassa Las Tres Palmas, Canarias, Spain kuvateksti

Vuoren toisella puolella on aivan eri sää.

Sitten taas sää muuttuu.

Tuuli yltyy jo ainakin navakaksi, miltei yli 20 m/s:iin.

Tie on saviliejun peitossa. Aika liukas, auton luistonesto kytkeytyi päälle.

Ylemmäksi päästyäni matkan teko sitten loppuikin. Ajoin rauhallisesti serpentiiniä ylös ja mutkan takaa tuli yllätys. Kiviä vyöryi vastaan. Osa niistä oli melko isoja. Pienimmät vielä pyörivät vastani. Ei voi olla kulunut paljoa aikaa, kun jossain hyvin lähellä on ollut murtuma. Minun haluni jatkaa ylös päättyi tähän, ei ollut kanttia jatkaa.
Paluumatkalla liikennemiehet olivat sulkemassa tietä. Laskivat vielä pois, mutta eivät laskeneet ketään enää tielle.

Miten voi aina sattua kohdalleni kaikkea epänormaalia tai epämukavaa, esim. tällä kertaa vuorenrinteen sortuma.
Nämä on kuitenkin kokemuksia, joita voi sitten joskus vanhana muistella hauskoina juttuna.

Eipä muuta kuin toipumisiin...

Perus vuoristotietä. 

Ajoin aluksi ohi ja käännyin takaisin. Siksi kivet ovat alapuolellani kuvatessa.

Tulin mutkan takaa ja sain yllätyksen. Kuvattu tien yläpuolelta. Osa noista murikoista vielä pyöri kun tulin kohdalle.

Las Palmasin marathon

11.10.15

Kaikenlaista kokeilua

Eilispäivänä ja yöhön jatkuneet October-olut festarit olivat ilmeisesti menestys väkijoukosta päätellen. Yöllä raketit vielä koristivat taivaan. 

Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin jo klo 6. Oli vielä pimeää ja kaipaisin jotain tekemistä. Pian keksinkin; lähden juoksemaan rantabulevardia pitkin niin pitkälle kuin jaksan. Sitten pysähdyn kun ei jaksa. Jugurtti ja banaani sai korvata smootien. Reppuun 2 litraa juomista siltä varalta, jos juoksusta tulee pitkä. (Kokis ei ole muuten hyvä juostessa) Polari ranteesta juoksuasentoon ja varalle kännykästä Runkeeper-ohjelma. Ehdottomasti nappikuulokkeet korville vaikkei niistä mitään kuuluisikaan. (tuli sieltä kuitenkin väliaikatiedot 15 min välein).

Sitten vaan juoksentelemaan. Eka 21 km meni ihan kivasti. Sitten tuli sade ja kasteli laatoitetun tien. Ohiajanut pyöräilijä kaatui jonkin matkan päähän eteeni, en tiedä mitä puuhaili. Onneksi pystyi vielä itse jatkamaan matkaansa. Tien pinta kerää kaiken veden ja tiessä ei ole kaatoja. 

Samalla alkoi kyseenalaistumaan etenemisen turvallisuus ja idea. Kuitenkin idea voitti ja eteneminen jatkui välillä reippaasti kävellen. En tiedä miltä sekajuoksuni näytti, mutta olin muodikas kun minullakin on kuulokenapit korvissani ja välillä roikkui kaulalla silleen makeesti. Sitten puoliksi kuohunut kokis roskikseen ja baarista 1,5 litran vesipullo tilalle. (taas paino lisääntyi)

Aika tuskaa oli puolenvälin jälkeen edetä pomppiva reppu selässä limasella alustalla. Lopulta Polari näytti matkaa 42,590km ja koneet kiinni. Reppu pois selästä ja Runkeerin lukema. Mitä ihmettä. Se näytti vasta 42,0 km. Reppu selkään, ja takaisin radalle hankkimaan viimeiset sataset. Tuli aikamoinen aikasakko.

Näin ilman harjoittelua, taktikointia ja olosuhteet huomioiden aikani 42,200 km kohdalla oli 5h 36min ja 14 sek. Se on on hyvä aika. Polarista saa kaikki tiedot ja matkatapahtumat lokista.

Juoksun jälkeen menin saunaan ja uimaan. Luonnollisesti jalat oli kipeät. Uskoin toimenpiteeni parantavaan vaikutukseen, mutta arvatkaa miten kävi? Jalat on edelleen kipeät mutta tuli hirvittävä nälkä.

Kokemuksena juoksu ei taida olla minun juttuni. Minusta se oli aika tylsää. En saanut reissusta sellaista kipinää, että tulisi hinku. 

Paitsi pystyisikö ilman reppua ja juomapullojen painoa julksemaan matkan kuivalla kelillä alle 5 tuntiin.... 

J.K Mxu. Kristiinalle terveisiä. Voisiko hän kehittää juoksukoulun itseopiskelijoille nettiin. Se oli kivaa silloin kun juostiin aamulla Cherbourgissa.

Kuin liman päällä liikkuisi. Kun pöly ja skeidat kastuu, niin niistä tulee sellaista liukasta massaa.

Rantaan on merkattu 9,8 km / sivu näköalareitti. Nyt en pysähdellyt lukemaan ilmoitustauluja.
Reitti on kyllä kiva.

Rankeeperin takia tuli "aikasakkoa" kun joutui aloittamaan juoksun uudellaan.

Hyvin näkee kun kokis lentää roskiin ja vesipullo on tullut tilalle. Samoin "sekaetenemisen" alkaminen. Polar laskee harjoituksen alkuun aikaa vaikka gps vasta etsii yhteyttä. Siitäkin on tullut "sakkoa". 

Tässä näkyy rajuna vauhdin putoaminen vähästä mitättömään.

12.10.15

Markku Laakkonen Yön jälkeiset aatokset marathonista. Minun olosuhteet olivat epämiellyttävät ja valmistautuminen olematonta. Jos miettii normaalia marathon-tapahtumaa tai kilpailua, asetelma on aivan toinen. Jo tieto tapahtumapäivästä ja kuntohuipun saavuttaminen juuri sille päivälle, sekä muu valmistautuminen luovat positiivista fiilistä. Kilpailutapahtumassa on runsaasti muita hengenheimolaisia, josta syntyy taas yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Ovathan kaikki saman asian puolesta. Juostessa ei tarvitse kantaa mitään kun on huoltopisteitä. Matkalla näkee etäisyystauluista edistymisen ja ajan. Matkan varrella on yleisöä kannustamassa ja kaikki, jotka ovat maaliin päässet ovat voittajia. (voittajia ovat myös ne, jotka ovat yrittäneet) Lähdössä ja maalissa on verryttelyt ja se kimppafiilis. Marathonissa on paljonkin järkeä kun tutkii asian molemmat puolet.