maanantai 12. lokakuuta 2015

Las Palmasin marathon

11.10.15

Kaikenlaista kokeilua

Eilispäivänä ja yöhön jatkuneet October-olut festarit olivat ilmeisesti menestys väkijoukosta päätellen. Yöllä raketit vielä koristivat taivaan. 
Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin jo klo 6. Oli vielä pimeää ja kaipaisin jotain tekemistä. Pian keksinkin; lähden juoksemaan rantabulevardia pitkin niin pitkälle kuin jaksan. Sitten pysähdyn kun ei jaksa. Jugurtti ja banaani sai korvata smootien. Reppuun 2 litraa juomista siltä varalta, jos juoksusta tulee pitkä. (Kokis ei ole muuten hyvä juostessa) Polari ranteesta juoksuasentoon ja varalle kännykästä Runkeeper-ohjelma. Ehdottomasti nappikuulokkeet korville vaikkei niistä mitään kuuluisikaan. (tuli sieltä kuitenkin väliaikatiedot 15 min välein).
Sitten vaan juoksentelemaan. Eka 21 km meni ihan kivasti. Sitten tuli sade ja kasteli laatoitetun tien. Ohiajanut pyöräilijä kaatui jonkin matkan päähän eteeni, en tiedä mitä puuhaili. Onneksi pystyi vielä itse jatkamaan matkaansa. Tien pinta kerää kaiken veden ja tiessä ei ole kaatoja. 
Samalla alkoi kyseenalaistumaan etenemisen turvallisuus ja idea. Kuitenkin idea voitti ja eteneminen jatkui välillä reippaasti kävellen. En tiedä miltä sekajuoksuni näytti, mutta olin muodikas kun minullakin on kuulokenapit korvissani ja välillä roikkui kaulalla silleen makeesti. Sitten puoliksi kuohunut kokis roskikseen ja baarista 1,5 litran vesipullo tilalle. (taas paino lisääntyi)
Aika tuskaa oli puolenvälin jälkeen edetä pomppiva reppu selässä limasella alustalla. Lopulta Polari näytti matkaa 42,590km ja koneet kiinni. Reppu pois selästä ja Runkeerin lukema. Mitä ihmettä. Se näytti vasta 42,0 km. Reppu selkään, ja takaisin radalle hankkimaan viimeiset sataset. Tuli aikamoinen aikasakko.
Näin ilman harjoittelua, taktikointia ja olosuhteet huomioiden aikani 42,200 km kohdalla oli 5h 36min ja 14 sek. Se on on hyvä aika. Polarista saa kaikki tiedot ja matkatapahtumat lokista.
Juoksun jälkeen menin saunaan ja uimaan. Luonnollisesti jalat oli kipeät. Uskoin toimenpiteeni parantavaan vaikutukseen, mutta arvatkaa miten kävi? Jalat on edelleen kipeät mutta tuli hirvittävä nälkä.
Kokemuksena juoksu ei taida olla minun juttuni. Minusta se oli aika tylsää. En saanut reissusta sellaista kipinää, että tulisi hinku. 
Paitsi pystyisikö ilman reppua ja juomapullojen painoa julksemaan matkan kuivalla kelillä alle 5 tuntiin.... 
J.K Mxu. Kristiinalle terveisiä. Voisiko hän kehittää juoksukoulun itseopiskelijoille nettiin. Se oli kivaa silloin kun juostiin aamulla Cherbourgissa.

Kuin liman päällä liikkuisi. Kun pöly ja skeidat kastuu, niin niistä tulee sellaista liukasta massaa.
Rantaan on merkattu 9,8 km / sivu näköalareitti. Nyt en pysähdellyt lukemaan ilmoitustauluja.
Reitti on kyllä kiva.
Rankeeperin takia tuli "aikasakkoa" kun joutui aloittamaan juoksun uudellaan.
Hyvin näkee kun kokis lentää roskiin ja vesipullo on tullut tilalle. Samoin "sekaetenemisen" alkaminen. Polar laskee harjoituksen alkuun aikaa vaikka gps vasta etsii yhteyttä. Siitäkin on tullut "sakkoa". 
Tässä näkyy rajuna vauhdin putoaminen vähästä mitättömään.

12.10.15
Markku Laakkonen Yön jälkeiset aatokset marathonista. Minun olosuhteet olivat epämiellyttävät ja valmistautuminen olematonta. Jos miettii normaalia marathon-tapahtumaa tai kilpailua, asetelma on aivan toinen. Jo tieto tapahtumapäivästä ja kuntohuipun saavuttaminen juuri sille päivälle, sekä muu valmistautuminen luovat positiivista fiilistä. Kilpailutapahtumassa on runsaasti muita hengenheimolaisia, josta syntyy taas yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Ovathan kaikki saman asian puolesta. Juostessa ei tarvitse kantaa mitään kun on huoltopisteitä. Matkalla näkee etäisyystauluista edistymisen ja ajan. Matkan varrella on yleisöä kannustamassa ja kaikki, jotka ovat maaliin päässet ovat voittajia. (voittajia ovat myös ne, jotka ovat yrittäneet) Lähdössä ja maalissa on verryttelyt ja se kimppafiilis. Marathonissa on paljonkin järkeä kun tutkii asian molemmat puolet.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti