sunnuntai 28. elokuuta 2016

Cuxhaven Saksa - Ijmuiden Hollanti

 Cuxhaven Saksa – Ijmuiden Hollanti
Matka 202 nm, 39 h.

Avomeripurjehdusta

Avomeripurjehdusta, tai ainakin tuntuu siltä. Aluksi ajoin Elben joensuistoa pienoiseen vastavirtaan. Tiesin, että jos nyt lähtiessä ajan 3 tuntia vastaiseen, saan myöhemmin kaksi perättäistä myötävirtaa, Se johtuu siitä, että matkamme eri kohdissa virta kääntyy eri aikaan ja yritän täsmäyttää ajon siihen. Tämä laskelmani osoittautui onnistuneeksi.

Saksan ja Hollannin rannat tällä kohtaa ovat hyvin matalia. Suurin osa matalikoista jää nousuvedellä veden alle, kun taas alavedellä näkyy valtavia hiekkasärkkiä ja niillä norppia.

Kun rannat ovat kadonneet horisonttiin, tuntuu kuin seilaisi avomerellä. Kaikuluotaimesta huomaa kuitenkin yhdellä vilkaisulla, että syvyyttä on vain 6-10 metriä. Ajamme väylän reunassa. Jos poikkeaa väylältä muutamia 10 metrejä, saavut 0,2-0,7 metriseen matalikkoon.
Laivaväylällä ajamista vältän, koska laivoja saa väistellä aivan jatkuvasti ja ajaminen on rasittavampaa.

Ensimmäiset 10-12 tuntia sujui hyvin. Purjeet veti ja matka eteni.

Seuraavat 10-12 h oli vastavirta ja tuuli yltyi aina 10 m/s täysvastaiseksi. Aallokko nousi. En ajatellut lähteä laivaväylällä kryssimään, joten sormi virta-avaimelle ja kone päälle. Vauhtia ei saanut kunnolla kasvatettua, koska en halunnut käyttää konetta suurilla kierroksilla. Aikaa on, joten mennään näin.

Viimeiset 10-12 tuntia meni jo kevyemmässä vastatuulessa koneella. Olimme jo henkisesti Ijmuidenissa vaikka matkaa oli vielä yli 60 mailia. Saavuimme yön pimeydessä voimakkaassa pyörteilevässä virrassa satamaan klo 04.30.


Olimme tehneet matkaa kaksi yötä ja yhden päivän.

Norppa kävi kurkkaamassa venettämme. Olimmekohan tulleet sen "matalikolle?"
Näitä auringonlaskuja riittää jos ajelee öisin
Ankkurissa olevien rahtilaivojen välissä oli jotain erikoisempaa.
Tuulipuistokuva. Koetin siluettia mutta tuli värejä mukaan.

Länsiviitta. Näkyy myös pimeällä, koska poijussa on vilkut
Ijmuiden kuvattu taulusta.
Ihan älyttömän pitkät matkat satamakonttorista vierasvenelaiturille
Koneista on vara valita

Meidän huoltotyöt ovat onneksi pienemmät
Kävin tarkastussukelluksella katsomassa paikat ja muuttamassa potkurin säätöjä
Ijmuidenin rantaa

Kaupungin ainoita korkeita taloja
Keskustan puisto
Perinteisempää asumusta. Max 3 kerrosta ja pieniä asuntoja
Jokaisella tulee olla oma piha, vaikka pienikin.
Huoltotöissä tuli nälkä. Tänään oli kanaa
Leivonta käynnissä
Ihana tuoksu veneessä












torstai 25. elokuuta 2016

Kieli - Rendsburg - Cuxhaven, Saksa

23.8.16
Matka Kiel- Rendsburg 21,3 nm
Rendsburg - Cuxhaven 53,4 nm

Kiel

Saavuimme myöhään illalla Kielin satamaan ja ajoin Rheyan kylkikiinnitykseen vapaaseen laiturin pätkään. Ilmoittauduin aamulla satamakonttoriin. Kävimme ilmoittautumisen jälkeen mielenkiintoisen keskustelun. Suluissa viestin asiasisältö mitä se oikeasti tarkoittaa.

Kysyin: Onko teillä internettiä?
Harbourmaster: Kyllä on. (on, mutta se ei toimi)
Kysyin: Kuinka se toimii?
Hb: Se on vähän hidas. (siis niin hidas, ettei se toimi)
Ilmoitin: Se on todella hidas.
HB: Korjaus on tilattu. (Vian korjautumista odotetaan itsekseen, tai jos joku joskus tilaisi korjaajan)
Sanoin; kiitos
Hb: Olkaa hyvä (oli vilpittömästi iloinen kun lähdin kyselemästä)

Ruoan hankinnan lisäksi ei ollut syytä jäädä pidemmäksi aikaa paikalleen. Lähdimme iltapäivällä klo 16 kohti sulkuportteja. Tunnin odottelun jälkeen tuli laiva ja pääsimme samaan sulutukseen.


Kielin kanava

Kanavassa huviveneet eivät saa ajaa pimeässä. Ehdimme juuri ennen pimeän saapumista Rendsburgiin, Kielin kanavan sivuhaaran päähän.

Rheyassa oli tänään tarjolla saksalaista lounasta
Kohtaamisia

Vielä on valoa jäljellä
Rendsburg
Klo 21 saimme sovitettua Rheyan kahden paalun väliin. Ja kävimme ilmoittautumassa. 

Lähdimme ilmoittautumaan klo 21 satamakonttoriin, mutta  se oli mennyt kiinni klo 20. Nais harbourgmaster oli kuitenkin satama-alueella ja tuli luoksemme. Hän totesi, että palvelua saa vieläkin, koska hän on paikalla. Niinpä kävimme maksamassa ja menimme veneeseen. Emme käyneet kaupungilla ja meillä ei ole kuvia ympäristöstä.

Palvelu oli ystävällistä. Satamassa on internetti, mutta se ei toimi.


Cuxhaven
Olimme hieman ilkeästi Elbellä virtoja ajatellen. Kiihtyvä vastavirta kasvaa koko ajan aina 3 solmuun saakka ja matkaa on 17 mailia Cuxhaveniin. Tiesin tämän, vaihtoehtona oli jäädä Brunssbütteliin odottelemaan seuraavaa myötävirtaa 6-8 tunnin päähän. 

Tuuli oli suotuinen ja purjeet ylös. Samalla kone päälle. Aluksi kuljimmekin mukavaa 6,2 solmua mutta vauhtimme tippui huonoimmillaan aina 3,6 solmuun. Virta oli kasvanut vieden meiltä tehot. Mitä sitä muuta voi kuin uskoa, että pääsemme perille. Saavuimme klo 19 Cuxhaveniin. 

Lähdin heti ilmoittautumaan. Toimisto oli mennyt kiinni klo 19, olin paikalla 19.20. Maksoin automaattiin, mutta en saanut nettitunnuksia. Kysyin naapurilta tunnareita. Hän ilmoitti, että tunnarit ovat henkilökohtaisia ja saisin ne aamulla toimistosta. Hän ei siis voinut laskea minua katsomaan huomista säätä. 

Cuxhavenissa on netti vaihtuvilla tunnareilla. Se pätkii koko ajan ja jatkuvasti joutuu kirjautumaan uudelleen sisään. Kuvien lataaminen on ärsyttävää.

Matkan kesto Rendsburgista Cuxhaveniin oli kaikkine sulkujen odotuksineen sekä vastavirta-ajoineen 11 h.
Aamulla matka jatkuu

Aamuvenyttelyä. Ihmistenkin pitäisi venytellä ennen muita askareita.
Jo toinen lounas kanavassa
Sulutus käynnissä
















AVOMERIPURJEHDUSTA ITÄMERELLÄ


19-22.8.16
Matka 401 nm

LIEPAJA, LATVIA - KIEL, SAKSA


Päätimme jo eilen, että lähdemme varhain aamulla. Siksi maksoimme satamamaksunkin jo valmiiksi illan puolella. Mitenkäs sitten kävi, kun kello (nykyisin siis kännykkä) ei herättänytkään. En ollut asettanut siihen herätystä. No, ei se mitään. Pääsimme lähtemään kuitenkin klo 11.20. Pari naapuria oli jo ehtinyt näkymättömiin ennen meidän lähtöä.

Ystäväni Kari laittoi viestiä, että nokkaan saattaa tuulla melko navakasti. Hän oli täysin oikeassa, vaikka ei ollutkaan Liepajassa. Liekö katsonut sääennusteen muualta, kuin paikan päältä havainnoimalla.

Tuuli tuli 10-14 m/s suoraan suunnittelemastani ajosuunnasta. Tiesin, että tuuli loppuu noin klo 15 aikoihin. Suunnittelin kryssiä siihen saakka. Niinpä säädin purjeet navakan tuulen kryssiasentoon ja menoksi. Kyllä Rheyan keula sukelteli sitten ikävästi joka ikiseen vasta-aaltoon. Meno oli aivan tökkivää kun vauhti hyytyi jokaiseen vasta-aaltoon. Niitä tuli arviolta joka 10 sekunti. Halusin harjoitella ja sain harjoitella. Vene kulki kohti Ruotsia, minne emme suinkaaan olleet menossa.

Puolen päivän jälkeen keli tasaantui ja pääsimme jo oikeaan suuntaan. Sitten vain nautimme seuraavat yöt ja päivät. Vene kulki genaakkeripurjeella 4-8 solmua 2-6 m/s tuulessa. Aallot olivat kadonneet.

Missään ei näy mitään eikä ketään, vapauttava tunne.

Tänä aikana ei tarvinnut ohjailla eikä väistellä ketään. Viihdytimme toisiamme katsomalla elokuvan, siivoamalla paikkoja, lukemalla kirjoja sekä talouslehtiä ja ratkomalla sudokuja. Kävimme suihkussa samalla katsellen tyyntä Itämerta. Tia teki ihanaa meriruokaa jälkiruokineen.

21.8 Bornholmin eteläkärjen kohdalla alkoi taas näkyä liikennettä. Runsaasti kalastusaluksia, tuulimyllyjen huoltopaatteja, sekä tietenkin rajavartijoita. Olimmehan jo aikaisemmin ohittaneet Ruotsin, Liettuan, Venäjän sekä Puolan yhteisen rajapisteen.

22.8 Kolmantena yönä tuuli kasvoi jälleen 10 metriin sekunnissa ja taas vastaiseen. Olimme noin 40 mailia Rostockista koilliseen. Aika ikävää ja rupesin taas kryssimään. Sitä riitti, sitä kryssimistä. Kyllä se on ihan surkeaa etenemistä, oikeeta pakottamista eteenpäin. Meidän rimpuilua seurasi 3 mailin päässä rajavartioalus, mutta ei puuttunut edes radioyhteydellä edesottamuksiimme. Varmaan oli kiva juoda kahvia keskellä yötä ja katsella pyristelyämme pimeällä, myrskyävällä merellä.

Olimme aamun sarastaessa jo melko likellä Rostockia, mutta koska tämä kryssi oli tosi ikävää, niin jatkoimme sitä ja otin uudeksi suunnaksi Fehrmarnin ja saman sataman jossa olime Rheyalla keväällä. Tein valinnan ihan tahallaan josko tähän surkeuteen ja epämiellyttävyyteen saattaisi tottua. Seurasi 36 mailia ja 10 tuntia lisää aivan samanlaista keliä. En tottunut.

 Fehrmarnin sillalla olimme klo 16.15. Laskeskelin, että jos tuuli pysyisi samana ja aalto lakkaisi saaren suojatessa, voisimme ylittää tavoitteemme ja ajaa vaikka Kieliin. Esitin idean Tialle ja sain vastaukseksi, että ihan sama. Aja minne haluat, ajat kuitenkin. Sain siis luvan. Matka jatkui kohti Kieliä. Enää 37 mailia. Kryssimme yhteensä 114 mailia, ihan tarpeeksi!

22.8.16 Saavuimme Kieliin pussipimeässä vesisateessa klo 22.15. Legin pituus oli 401 mailia, 3 ja 1/2 vuorokautta.

Veneessä oli hiljainen tunnelma, joten saatoin hyvin käydä nukkumaan. Aamulla ei ole herätystä.


Iltasiluetti
Aamun parhaita hetkiä, siis jos tykkää aamuista
Valoa kohti...Kuu valaisee ja genaakkeri vetää.
Aavaa ja tyyntä
Näitä kelejä toistui pari pivää
Saksan puolella auringonlaskun aikaan
Ihmeellisiä merenpohjasta ja rannoilta irronneita ruoholauttoja ajelehtimassa
Kryssillä kevyemmässä kohdassa
Tästä hahmottaa hieman paremmin reittimme liepajasta Kieliin (Kiel ei kuvassa)
Vaaroja. Bornholmin itäpuoli on kiellettyä aluetta.  (ed. kuvan reittipiste juuri tässä kuvassa)
Tämä piste on Venäjän, Liettuan, Ruotsin ja Puolan raja Kalingradin edustalla. 

Puolan kiellettyjä alueita












torstai 18. elokuuta 2016

Ventspis - Liepaja, Latvia

18.8.16
Matka 59,6 nm

Aamu Ventspilsissä alkoi kivasti koska ei satanut. Suunnittelimme seuraavaa purjehdusta Liepajaan n. 60 mailin päähän. Tuuli tulee idästä, eli rannan puolelta. Silloin aaltoa ei pääse syntymään. Tuulta ennusteessa on vain n. 2,5-7,5 m/s. Olosuhteet ovat siis hyvät.

Köydet irti ja menoksi. Heti satamaan johtavan joensuiston edessä purjeet ylös. Rheya lähti oikein kauniisti kulkemaan 6-7 solmun nopeutta. Koska ei ollut aaltoa, vene kulki kuin VR:n junat ennen vanhaan. Tasaisesti ja varmasti.

Uskoin (toivoin) nautinnon jatkuvan perille saakka. Muutos tapahtui kuitenkin matkan puolivälissä, n. 30 mailin kohdalla. Vesisade tuli ja sotki tuulet, jotka kääntyivät vastaisiksi. Yritin säädellä purjeita erilaisiin asentoihin, mutta tuuli leikki kanssani. Kun purjeet olivat hyvin ja istuin penkilleni, tuuli loppui ja purjeet lepattivat. Kun säädin purjeet tiukalle, tuuli käänsi suuntansa suoraan vastaan. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja jumppasin. Käytin vinssejä käsin ja kun olin saanut liikunnasta tarpeekseni, otin purjeet kokonaan pois.

Loppumatka, noin 30 mailia menikin sitten koneella sisältä ajaen. Ilahduttava seuralainen lensi vieraaksemme. Varpunen löysi veneen ulkopuolelta ainoan kuivan paikan ja pysäköi siihen. Paikka oli juuri uloskäynnin kohdalla. Kun kävin ulkona kurkkaamassa, niin varpusta piti kädellä työntää pois tieltä. Se siirtyi köyden päälle ja kun pistin nuppini takasin sisätilaan, se parkkeerasi jälleen ovien eteen.

Matkan kesto oli 10,5 h ja saavuttaessa Liepajaan satoi. Kun vene oli kiinnitetty niin sade lakkasi.

Saimme yllätysvieraita kun pari suomalaista näki lippumme ja poikkesivat juttelemaan. Olivat aivan ihania ihmisiä ja vaihdoimme tarinoita. Lopulta illalla n. klo 21.30 kävimme vielä sateessa kaupassa. Rimi oli kuin suuri Prisma. Valtava kauppa hirvittävän laajoine valikoimineen.

Kaupunkikuvia ei nyt tule, koska sataa ja kaikki näyttää niin harmaalta.

Show must go on,  kohti uusia sateita.

Tutkasta näkee hyvin sateet
Märkää, kosteaa ja hämärää
Välillä hyvää ruokaa
Sitä piisaa




Tippuu, tippuu, pienen pienet pisarat...

Siinä se varpunen matkustaa..
..ainoassa kuivassa "pläntissä"
Linnut vievät sataman suuntaan
Joessa on kaikki alukset sulassa sovussa


Satamatoimisto
En muista nähneeni 1 litran tölkkejä. Pullokoko oli 2,3 litraa. (2l + 0,3 extraa)