perjantai 30. kesäkuuta 2017

Blogi jää hetkeksi tauolle

30.6.17
Pisa

Blogi jää tauolle.

Toukokuun lopusta kesäkuun loppuun Rheya on tehnyt matkaa seuraavasti:
Espanjassa Almerimar- Cartagena- Torrevieja- Benidorm- Valencia- Palamos. Siitä Ranskaan La Ciotat- ja Italiaan Sanremo- Santa Margharita de Ligure- Portofino- Rapallo- La Spetzian viereen Fezzanoon- Porto Venere- Cinque Terre- ja siitä tänne Porto Pisaan. Monta tarinaa saisi näistäkin, mutta ehkä kirjoitan näistä myöhemmin.

Meillä reissut jatkuu, mutta tapahtumat ovat siirtyneet Facebookin puolelle. Sinne vaan kaveripyyntöjä ja seuraamaan yhä jatkuvia seikkailujamme.

Kesäterveisin Markku ja Tia

Rheya on valmiina ajoon.


Uintia ja aurinkoa




Kesä...
..LOMA.



tiistai 16. toukokuuta 2017

Visbystä suoraan Siuntioon

Visby - Siuntio
1-3.5.2017
matka 248,0 nm

VISBYSTÄ KOHTI KÄRDLAA
Tarkoitus oli mennä Hiidenmaalle Kärdlaan, koska se on niin mukava paikka ja etäisyys on noin 1 1/2 vrk Visbystä.

Lähdimme Visbystä heti tankattuamme klo 08 ja nautimme kerrankin tyynestä säästä. Jopa aurinko paistoi, mutta ei toki lämmittänyt.
Tämä väli on aikaisemmilla kerroilla ollut erittäin kaunis ja tyyni. Uskomatonta, mutta jälleen lähes koko matkan ajoimme koneella tuulen puutteen vuoksi.

Kello 10.45 aurinko jopa lämmitti hetken ja klo 14.20 tuuli oli vaivaiset 1 m/s. Sillä ei pysy purjeet edes muodossa. Ei se mitään, polttistankit ovat täynnä ja moottori on pelannut erinomaisesti koko matkan. Emme ole nähneet ajossa missään ketään tähän mennessä.


PALO VENEESSÄ
Sitten alkoi tapahtua. Klo 16 olimme matkanneet n. 50 mailia, eli melko keskellä Ruotsin ja Viron puoliväliä kun laitoin veneeseen sisävalot päälle. Ne ovat toimineet epäluotettavasti koko matkan ajan. Suurimman osan matkasta olemme olleet ilman salongin sisävaloja. Mutta nyt nenään kärysi ja savua alkoi ilmaantua maston tolpan alta. Tia syöksyi ulkoa viskomaan patjoja pois penkeiltä. Laitoin toki koko veneen sähköt pois ja käry vaan kävi. Emme päässeet veneen rakenteisiin käsiksi emmekä paikallistamaan palon alkua. Muutamaan hetkeen ei tapahtunut muutoksia, joten sähköt pikkuhiljaa osissa takaisin. Kaikki muut laitteet saatiin toimimaan paitsi kaikki sisävalot. Autopilotti, navigointivehkeet ja sähkökompassi pelasivat. Tutkin sähkökeskuksen enkä virittänyt auki pompahtanutta automaattisulaketta. Huh, todella ikävä tilanne melko hankalassa paikassa.

Seuraava yö meni valvoessa koska sisätiloissa tuuletuksesta huolimatta oli palaneen kumin käryä. Lisäksi jännitti tuleeko sama palonalku toistumaan jostain toisesta kohdasta, koska klo 22 plottereista meni sähköt. Ei sen väliä muuta kuin Ais-tiedot katoaa, koska ajan aina plottereiden lisäksi omalla Ipadin kartalla. Lisäksi varalla on vielä minun iso kapulakännykkäni, missä on myös merikartat ladattuna.

2.5 oli todella pysäyttävä hetki auringon noustessa. Tiaa ei tarvinnut herättää, koska oli muutenkin hereillä. Istuimme ja ihastelimme. Horisontti voi olla kuin taideteos, joka muuttuu,  jos sitä jää tuijottamaan. Kerrassaan upeeta.


SUORAAN SIUNTIOON
Aamulla klo 10.50 oli aurinkoinen ja tyyni sää. Tässä vaiheessa muutin taas suunnitelmaa ja kurssiksi tuli ajaa suoraan Siuntioon. Matkaa on enää n. 80 mailia, eli reilusti vajaa vuorokausi. Sääennuste on hyvä ja tuulen suunta sopiva.
Päivällä tuuli yltyi 10 m/s vieden meitä huimaa vauhtia kohti Porkkalan selkää. Windgurun ennuste tuulesta oli 7 solmua.

Laivavaylällä teimme pakolliset väistöliikkeet ja pääsimme pimeässä puikkelehtimaan Porkkalan selän loistojen, väylämerkkien sekä valaistujen reimareiden viidakkoon.

Lopulta rauhallisesti reimariväli kerrallaan saavuimme Dona Marian kotisatamaan ja suljimme lokikirjan 2.5.2015 klo 00.30.

Porto-Siuntion kokonaismatka oli 1980,3 nm ja kokonaisaika 25 vrk.

Lokin ulkopuolelta. Johtoliitos on korjattu ja sisävalot toimii.

Aurinko nousee



Aivan rasvatyyntä
Autopilotti ohjaa
Aivan tyyntä
Yöllä ajoimme veneen kylkikiinnitykseen. Aamulla siirsimme veneen poijuun.

Meidän käryn kohde. Johtonippu mastotolpan suojakuoren sisällä.
Nyt pelaa salongin valot.



Kalmar- Visby

30.4-1.5.2017
Kalmar- Visby
matka 92,0 nm

NAUTINNOLLISTA PURJEHDUSTA

Veneen liikkuminen autopilotilla on niin nautinnollista kun ei tarvitse jököttää ruorin takana. Sääennuste oli hyvä, myötätuulta 7 solmua, joten mietin jo genaakkerin avaamista. Samalla näkisi millainen se on ja miten rikattu. Tunnin verran ajeltuamme vastatuuleen 7 metrin tuulessa, luovuin haaveestani. Kuitenkin kaikki mitä etenemme tuntuu hyvältä kun olemme vapaat käsiohjauksesta.

Öölannin pohjoisosan kohdalla saimme mukavat sivutuulet ja vene kulki todella hyvin pelkillä purjeilla. Tia pyörähti taikasauvansa kanssa keittiössä ja loihti meille todella maittavan vappulounaan. Mikäs tässä. Purjehdus on ihanaa.

Yö meni sekalaisessa purje- / koneajossa. Tuuli pyöri myötäisestä vastaiseen. Johtunee varmaan vuodenajasta. Yöllä avasin kaikki purjeet, sitten reivasin tai laskin purjeet kokonaan ja käynnistin koneen. Tunnin päästä sama toisin päin. Moottori kiinni ja purjeet ylös. Tällaista jumppaa tein koko yön omasta tahdostani.

Klo 03.15 oli Dona Maria kylkikiinnitettynä Visbyn tyhjässä ja suljetussa satamassa. Vain yksi (hylätty) hieman romuisen näköinen troolarinhylky oli satamassa. Satama aukeaa tänä vuonna 15.5.

Aamulla noin klo 07 aikaan kävin polttoaineasemalla. Sinne täytyy tilata mies antamaan polttista. Mittarin avaus maksaa 500 kr ja polttikset päälle. Puh. +46 498 215190. Palvelu on aina olemassa noin 1/2h vasteajalla.

Suunnitelmamme ihanasta Gotlannin lammasateriasta jäi seuraavaan kertaan jos tulemme tänne sesonkiaikaan.

Visby jäi tällä kertaa vajaan viiden tunnin käynniksi, koska jatkoimme matkaamme ihanan tyynessä (tuuli 3-4 m/s), aurinkoisessa ja mielikuvituksissamme lämpenevässä säässä jo klo 08.00.

Kalmarin silta
Vappulounas
Autopilotti ajaa taas 
On täällä kyllä kaunista







Sandhamn - Kalmar

Sadhamn- Kalmar
29.4.2017
matka 42,5 nm

KITUMAILIT

Saavuoimme yöllä klo 01.15 Sandhamin pimeällä vaikeasti lähestyttävään satamaan jossa on aallonmurtaja ilman valoja. Lisäksi pieni satama on karttaan merkitty hyvin matalan veden alueeksi.

Minulla oli kova halu päästä lähellä olevaan Kalmariin ja saada autopilotti toimimaan. Matkaakin on vain n. 40 mailia, eli sama kuin Helsingin ja Tallinnan väli.

Heräsin itsekseen jo klo 05 ja ajattelin lähteä liikkeelle. Tia oli vielä nukkumassa ja aamu valkenemassa. Irrotin aluksen klo 5.30 ja lähdin lyhentämään päivän urakkaa.
Niin kauan kuin mantere antoi suojaa, kaikki oli hyvin. Päästessämme avovesille mantereen ja Öölannin väliseen solaan viimeöinen toistui. Tuulta tuli vastaan 12 m/s, vasta-aallot sekä vastavirta. En aikaisemmin ole ajatellut virtoja Itämerellä, mutta nyt huomasin reimareista ja jääpoijusta niiden jättämän aaltoilun johtuvan virrasta.

Kryssimällä olisi voinut päästä jos olisi ollut viimeinen "pakko", mutta isopurje 2.s reivattuna koneajolla pakotimme veneen kulkemaan kohti Kalmaria. Avattu pieni purje estää jonkin verran veneen heilumista ja vakauttaa menoa. Aamupäivästä saimme raikkaan sateen taivaalta. Tällä kertaa se tuli ihan vetenä, koska lämpöä oli jo 4 C°.

Koko matka tuntui pakottamiselta. Vastatuuli ja virta, kylmyys, vene ei kulkenut koneellakaan kuin taas sitä 2-3 solmua, sade ja ulkona seisten tai istuen käsiohjauksella.

Ilon välähdys nousi kun Kalmarin silta tuli näkyviin klo 13.20 ja tuuli helllitti otettaan. Samalla vauhti kasvoi ja tunne siitä, että pääsemme todellakin perille vahvistui. Kunnes.. nautintomme oli hyvin lyhyt. Vastatuuli kasvoi entisestään yli 16 m/s viimeisille maileille ja vauhti putosi hieman yli 1 solmuun. Vielä raju sade/raekuuro piiskasi meitä. Ohjattavuus oli siinä rajoilla pysyykö keula vastatuulessa. Toki tätä ennen purje oli sitomatta laskettu täysin alas. Sama toistui kuin Elbellä. Alas laskettu purje aukesi tuulessa retkahtaen purjepussin köysien välistä osittain kannelle. Tällä kertaa otin köydenpätkän ja henkiliinan turvin kiipesin puomin viereen sitomaan levällään olevaa purjetta Tian yrittäessä pitää keula vastatuulessa.

Epätoivo oli merkittävässä asemassa. Kestäisi vielä 3 tuntia ajaa 3 mailia. Hätäsatamaa ei ole edessäpäin ja takaisin ei millään viitsisi palata. Ei auttanut muu kuin kasata itsensä. Matka kestää juuri sen aikaa kuin siihen menee tunteja. Ei sille voi mitään. Onneksi moottori on toiminut erinomaisesti koko matkan ja polttoainetta on riittävästi.

Klo 15.00 Dona Marian kylki oli kiinnitetty Kalmarin satamaan. Ihanaa, päästään saunaan! Otin liput ja laput mukaan vastaanottoon. Oli lauantai ja vappuaatto. Respa oli kiinni ja aukeaa seuraavan kerran tiistaina. Mistä saadaan vessakoodit ja mihin maksetaan? Ja nettitunnarit?

Tapasin yhden caravaanarin ja pyysin koodeja. Päästessäni pesutiloihin huomasin huoltotilan oven olevan auki. Tiedän saunan sähkökeskuksen olevan siellä. Nappasin saunan heti päälle ja pian olimmekin Tian kanssa kaksin kuumassa saunassa muistelemassa päivän painajaista.

Tällä Kalmarin käynnillä mieleen jäi erityisesti:
1. Kylmyys, +1C°
2. Kävimme ravintolassa syömässä annokset, johon kuuluu kahvi tai tee. Kun olimme syöneet ja hain Tialle kahvia, henkilökunnan nainen sanoi, että ravintola on suljettu. Kahvikone on pesty ja meidän tulee poistua. Missä meidän maksamamme kahvit on? Jäimme ilman.
3. Kalmarin satama. Kun ihmisillä on aikaa ja vapaata, niin satama on suljettu koko vapun ajan.
4. Meidän tulisi tankata dieseliä jotain 200 litraa. Kävin asemalla ja kyltissä luki; avoinna ma-pe klo 8.30-16 paitsi lounasaikaan. Vappuna suljettu. Mielenkiintoinen asema. Kun ihmiset pääsevät töistä klo 16 ja lähtevät veneilemään, niin polttisasema on kiinni. Asema on auki (paitsi lounasaikaan, jolloin ihmisillä olisi mahdollisuus tankata) vain veneilijöiden työaikoina.

Mutta jotain erityisen hyvää. Kalmarin satamassa sijaitsevassa ostoskeskuksessa oli kaikki kaupat kiinni paitsi Coop. Se on auki aina klo 06-23. Ihan jokaisena päivänä. Sieltä sai maittavat ainekset vappulounaaseen. Lisäksi nyt oli valoisaa aikaa tehdä veneeseen huoltohommia.

Toinen erittäin hyvä asia oli se, että venetarvikeliikkeen omistaja oli tehnyt autopilotin ohjainyksiköstä kaupat Dona Marian omistajan kanssa. Asennus on huomenna (vappuaattona) SUNNUNTAINA klo 10. Erityistä oli lisäksi se, että mies oli veneellä hieman ennen kymmentä.

Uudenmallinen yksikkö ei tietenkään mennyt vanhoihin asennusreikiin, joten pieniä poraushommia siinä oli. Lopulta testasimme pilotin ja se toimi. Sää oli kerrankin suotuisa ja ehdotin Tialle matkan jatkamista. Koska nautimme vappulounaan joka tapauksessa veneessä, niin voisimme nauttia sen myös ajossa nyt autopilotin ohjaamana.

Startti kohti Visbyytä oli heti korjausmiehen poistuttua klo 11.30. Lähdimme matkaan pienellä polttoainemäärällä.
Raikasta on purjehtia
Ai mikä tunne saada vene kiinni


Veneilijöitä palveleva asema

Saksassa hajosi vihreä navi-valo. Laitoin oman varavalon  teipillä kiinni.
Sähkö ei kulje. Johto hapertunut poikki.
Uusi autopilotin ohjain







maanantai 15. toukokuuta 2017

Laboesta tarkoitus ajaa Kalmariin

Laboe- Sandhamn Ruotsi
27-29.4.2017
matka 237,6 nm

AUTOPILOTTI
Menimme heti sovittuun aikaan klo 08.00 tapaamaan herra Wolffia. Hän lupasi tulla veneellemme n. 1-1 1/2 tunnin kuluttua. Näin kävikin ja oikein kahden hengen voimin. Suruksemme kuulimme, etteivät he voi korjata vanhaa ja uutta sarjaa olevaa autopilotin ohjainta eivät saisi muutamaan päivään. Kysyin heiltä veloitusta mutta kieltäytyivät ottamasta mitään. Halusivat näin ilmeisesti lievittää tuskaamme.

Vaihtoehdot olivat siis tässä.
1. jättää vene tähän
2. odotella muutama päivä ja riski veroilmoituksen palautuksen myöhästymiseen kasvaa tai
3. jatkaa käsin ja omistaja selvittää mistä matkamme varrelta voisi saada uuden ohjainyksikön.


SUKELLUSVENEHARJOITUS
Lähdimme matkaan klo 9.40 kohti Ruotsia käsiohjauksella. Tarkoituksena oli ajaa rantojen läheisyydessä jos omistaja soittaisi ja puhelin olisi kantavuusalueella. Ajaessani vakioreittiä vhf-radiosta kuulutettiin meitä. He ilmoittivat, että meidän tulee kiertää keltaiset poijut, joita ei edes näy horisontissa. Alueella on sukellusveneharjoitus, jossa ammutaan. Kääntykää siis välittömästi. Jos käännymme, niin on riski että puhelinverkon yhteys katkeaa. Käännyin vain hieman mutta ei auttanut. Kutsuivat uudelleen ja kertoivat nyt "Hitaasti.. että ajakaa poiju kerrallaan ja välillä ei saa kääntyä". Ok, alistuin käskyyn. Tuntuu tosi tyhmältä ajaa 90° sivuun siitä minne olet menossa. Olimme tutun Fehmarnin sillan alla n. 6 tuntia myöhemmin kuin jos olisimme ajaneet suoraan.

Kiertäessämme puolet Saksan ja Tanskan välisestä lahdesta saimme jälleen kovan tuulen, sekä raekuuron päällemme. Isopurje piti reivata 2.s reiviin, minkä köysi oli melkein poikki. Tässä vaiheessa koko homma tuntui vähän tyhmältä. Ajaa tällaisissa olosuhteissa, lisäksi väärään suuntaan, jolloin päämäärä ei tule yhtään lähemmäs ja ilman autopilottia. Ei tämä ole enää mitään purjehtimista vaan selviytymistä.

Puhelin toimi kuin toimikin merellä. Saimme kaipaamamme soiton. Isäntä sanoi, että Kalmarista saadaan uusi ohjainyksikkö jopa sunnuntaina. Tämä oli hyvä uutinen ja antoi motivaatiota päästä Kalmariin mahdollisimman pian.

Jouduimme kiertämään koko keltaisella poijutetun alueen.
JÄÄKYLMÄÄ KYYTIÄ
28.4 klo 04.40 on jääkylmä yö. Ajovuoroja vaihdamme 2 tunnin välein. Tialla on ennätykselliset 7 vaatekertaa päällä. Täällä seilaa siis minä ja Michelin-ukko.

Sekalaisella myötätuuli / koneajolla ajelimme vuorokauden. Sään muutokset olivat merkillisiä. Yhdenkin isomman aallon jälkeen 12 m/s myötätuuli loppui kuin leikaten. Aallon jälkeen oli mitätön 1,8 metrin tuuli, jolla ei matka oikein etene. Sama toisinpäin. Pilvissä ei ole merkittävää muutosta mutta kuin hana avaten tuuli yltyi 8-10 m/s. Näitä muutoksia oli jatkuvasti, joten purjeet reiviin ja vain hyväksytään vallitsevat olosuhteet. Moottori lähti aina tarvittaessa nappia painamalla käyntiin.

Noin Saksan ja Ruotsin puolivälin kohdilla, ennen Bornholmia oli erikoinen juttu. Aississa näkyi kalastusalus joka ajelehti n. 1 solmun nopeudella meitä kohti. Mitään ei toki tarvinnut tehdä ja annoin sen tulla aika lähelle. En aluksi oikein hahmottanut kun muotoilin aivoissani kalastusaluksen muotoja. Vasta läheltä näin aluksen olevan varusteltu sotalaiva ja kohteena oli Kaliningrad. Verkonlevityspuomeiksi kuvittelemani ulokkeet olivatkin tykin piippuja. Venäläisillä on erikoinen tapa kalastaa!

Lähempänä Karlskronaa tuuli oli pysyvästi 12 m/s täysin vastaan. Oli jo pimeää ja edelleen kylmää. Päästessämme lähemmäs Utlänganin majakkaa yksi matkustajalaiva ajoi turhan läheltä ohitsemme. Laivan lisäksi minulla ei ollut mitään näköhavaintoa mihinkään tukipisteeseen tai tähtiin. Vene kieppui ja heilui sekä nosti aaltopärskeet päälleni. Nopeutemme koneajolla alaslasketuin purjein oli 2-3 solmun luokkaa. Kierroksia oli jo 2800, eli runsaammin kuin normaalisti. Olosuhteet sekä väsymys lisättynä mielekkyyteen ohjasi ratkaisuuni; käännymme edestä tulevaan, ennalta merkitsemääni hätäsatama Sandhamniin. Matkaa on enää pari tuntia,  jolloin saisimme veneen kiinnitettyä ja mietittyä asioita pirteämpänä.

Kiinnityimme klo 01.15 lämmityslaitteen antaessa ihania puhalluksia sisätiloihin.

Matka Kalmariin oli liian pitkä. Jäimme Sandhamniin kuvan alalaitaan.
Koko matka näkyy vasemmalta Kielistä Öölannin puolivälin kohdalle Kalmariin.





Rendsburg- Laboe Saksa

Rendsburg- Laboe
26.4.2017
matka 22,4 nm

RENDSBURG
Matkamme pääteasema oli alkuperäisen suunnitelman mukaan Wendtorf, Kielin kannavan Itämeren puolella oleva satama, mutta kuukausi sitten käyntini perusteella minä en enää aja siihen satamaan. Perustelut on kerrottu aikaisemmin tässä blogissa.

Keskustelin Dona Marian omistajan kanssa autopilotista, sekä mahdollisesta ajamisesta Espooseen. Olimme suunnittelemaani aikataulua edellä. Veroilmoitus pitää palauttaa viimeistään 9.5, joten voisimme ajaa veneen vaikka omistajalle Espooseen. Tietenkin autopilotin täytyy toimia.

Iloksemme tapasimme Baronin, sekä kuunari Zangran miehistön. Tia tapasi jo toisen kerran  Zangran Tiina Herttuan naisten suihkussa!

Molemmat alukset ovat tänään jatkamassa remontissa oleville Holtenaun suluille. Satamatoimiston seinässä oli ilmoitus, että pienveneitä lasketaan aamu-ja iltapäivällä sulkuihin, jos veneitä on tarpeeksi. Mitä se sitten tarkoittaa? Tarpeeksi, eli kuinka monta? Se selviää, kun on paikan päällä oikealla asenteella; odotetaan, sitten odotellaan ja tämän jälkeen venttaillaan. Kyllä sulut joskus aukeaa, viimeistään toukokuussa kun remontti on valmis.

Selvitimme mahdollisia satamia Kielin ympäristössä mistä voisimme saada uuden autopilotin ohjausyksikön.

Tankattuamme polttoainetta lähdimme kanavaa pitkin suluille. Sielä odottelivatkin sekä Baron että Zangra. Meillä kävi tuuri, kun selvisimme ainoastaan 1h15 odotuksella.

LABOE
Suuri, hyvin palveleva satama pienessä kaupungissa. Ajoimme odotuslaituriin ja riensimme ilmoitettuun veneliikkeeseen. Elekrtoniikkakorjaajalla oli ollut tänään syntymäpäivä ja hän oli jo poistunut työpaikalta. Huomenna heti aamusta jos tulisimme kysymään, niin silloin voisi katsoa saisimmeko apua.

Saimme ihanan kiireettömän illan vapaaksi. Käytimme sen nukkumiseen.

Tapahtumien ajat:
Rendsburg startti klo 11.40
Suluilla klo 14.15, ulos suluista 15.30
Laboe klo 16.00.

Purjehduskeli..
Odotellaan sulkujen avautumista
Onneksemme on muitakin odottamassa sulkujen avautumista.
Kuunari Zangra

Sulkuporttien välissä.

Kaikki ryntää pian pois suluista kun laiva on tulossa vastaan ja ajaa sulkuihin. 
Laboen odotuslaiturissa. Tummia pilviä taivaalla, mutta ei haittaa iltapäiväunia.
Uimarannan levitettäviä makuualustoja. 









Borkum - niin pitkälle kuin pääsee

24-25.4.2017
Borkum-Rendsburg Saksa
matka 151,6 nm

BORKUM
Saatuamme veneemme laituriin ei unta lämpimässä veneessä tarvinnut kauan houkutella, vaikka olikin jo aamu ja kello 06. Kello 8 heräsin tuulen aiheuttamaan vinkunaan vanteissa. Käväisin ulkona sateessa ja huomasin naisen keräävän autossaan istuen (ei tullut ulos koska satoi)  satamamaksuja. Sama koski meitä, joten lompakkoa hakemaan ja maksamaan. (16,90€)

Päivällä klo 12.45 ulkona "puhisee ja on karsea keli". Kaikki kolme purjealusta on vielä satamassa. Englannista ostettu ja Turkuun matkalla oleva englantilaismiehistöinen Baron, Salona 41 oli tekemässä reittisuunnitemaa. Lyöttäydyin mukaan ja uskoimme tuulen sekä sateen loppuvan illalla. Luvassa oli jopa kohtuullista purjehdussäätä.

MATKAA YÖTÄ VASTEN
Klo 19.30 pärähti moottorimme käyntiin ja suuntasimme ylävedellä kapeaa sekä matalaa veneväylää pitkin laivaväylälle. Sitä seuraten 8 mailia ja olimme vapaat, vain avonaista merta sekä tietysti kalastajia sekä laivoja. Matalikoista ei tarvinnut välittää.

Yö meni mainiosti autopilotilla ajellen. Huomasimme jo klo 3.30, että Baron on kadonnut näkyvistä sekä ais:sta, koska se on paljon nopeampi vene.

Sitten alkoi neljältä puhisemaan. Tuuli tuli takaa huipussaan 16,8 m/s. Aallot olivat taas kasvaneet suuriksi ja muutamia valtavia aaltoja tuli silloin tällöin. Onneksi kaikki eivät olleet murtuvia aaltoja. Tällaista tuulta ei ollut missään viidestä katsomastamme sääennusteesta. Ei meillä mitään vaaraa ollut, mutta olihan se epämiellyttävää kyytiä kun vene velloo ja toisinaan aallot tärähtää pohjaan, sekä kylkeen.

Ihan kaunis ilta

Ankkurissa olevia laivoja
KARMEAT TUNNIT
Elben alussa, n. 20 mailia ennen Cuxhavenia alkoi mittelöt. Tuuli ei laantunut, aallot pysyivät suurina ja laskemani myötävirta tuli mukaan kuvioihin. Seuraavat 3 tuntia olivat varsin hirveitä. Alas laskettu purje ei pysynyt puomilla purjepussin narujen välissä vaan myötätuuli tempaisi sen osittain auki kannelle suoraan näköesteekseni. Pilotilla ei voinut ajaa, joten en voinut mennä korjaamaan purjetta. En myöskään olisi saanut yksin viikattua purjetta, joten annoin sen olla. Yllämme lenteli pelastuskopteri ja viereemme asettui rajavartiolaitoksen alus seuraamaan touhujamme. Kumpikaan ei kutsunut meitä mutta emme mekään ole kutsuneet apua. Minua häiritsi hirveästi se kopterin pärinä päällä. Elbellä ei ollut tosiaankaan muita huviveneitä, ei tosin ollut ajossa olevia laivojakaan.
Jokainen kylkeen tullut aalto nosti pärskeet, jotka ohjautuivat päälleni. Lisäksi tuli sade.Lämpötila oli n. 6 C°. Oli purjehdusurani yksi karmeimmista kokemuksista.

Päästyämme Cuxhaveniin klo 12.30 olisin halunnut tankata polttista. Asema oli nyt auki, mutta hinta oli hirvittävä. Tankkasin päätankkiin varakanistereista ja vaihdoimme kuivia vaatteita päällemme. Tässä kohtaa tapahtui jotain. Kaikesta karmeudesta huolimatta matkan jatkamisen halu oli suurempi kuin jäädä mukavasti paikoilleen lämpimään veneeseen. Oli myötävirta vielä pari tuntia, jolla pääsisi ylävedellä matalikon yli hieman oikaisten Brunsbuttelin suluille. Matkaa on vain 16 mailia. Irrotin ehkä vähän salaa köydet polttoainelaiturista ja käänsin keulan takaisin merelle. Tia meni sisälle mietiskelemään ja minä ohjailin venettä käsin, kun autopilotti ei enää toiminut. (enkä saanut sitä toimimaan enää tällä matkalla).

On märkää ja kylmää
kaikki ihan märkänä

SULUT
Klo 12.30 jatkoimme matkaamme ja olimme suluilla jo klo 14.20. Oli nopea 16 mailin pätkä. Tunnin odottelun jälkeen sulkuportit aukesi ja pääsimme ainoana veneenä sulkuihin. Olimme jo "päättäneet"/ keskustelleet, että jäädään tähän sulkujen viereiseen satamaan ja mennään syömään. Ajetaan Kielin kanava sitten huomenna läpi.
Lokissa merkintä klo 15.20 kohdalla: "Nyt jää vuorovedet viimen taakse! Borkum- Brunsbuttel, yksi ilkeimmistä legeistä! Kanavassa ei tietoakaan ulkona vallitsevasta myrskystä- onneksi. Kanavassa paljon kylmempi kuin kuukausi sitten".

Sulkuporttien autettua ja kanavan tullessa eteemme fiilikseni kohosi. Ei tuule yhtään, juuri nyt ei edes sada ja on vasta alkuiltapäivä. Ainut haitta on 2 asteen lämpötila. Saattaisimme ehtiä Rendsburgiin 30 mailin päähän vielä valoisan aikaan, jos pitäisimme hieman kiirettä ja emme pysähtyisi vuoroaan odottavien laivojen taakse. Kielin kanavassa pienveneet eivät saa ajaa pimeän aikaan.

Kaasukahvaa pikkuisen syvemmälle ja reippaan raekuuron jälkeen olimme Rendsburgin mukavassa ja tutussa satamassa klo 20.50, juuri kun pimeys laskeutui laitureiden ylle.
Autopilotti ei toiminut, joten ajoimme käsin.

Lähdimme välittömästi kiinnittymisen jälkeen rannan ravintolaan, josta oli juuri poistumassa asiakkaita. Kysyimme saisimmeko vielä ruokaa tähän aikaan. Tarjoilija kävi kysymässä kokilta ja tilasimme kaksi samanlaista annosta. Näin kiltti kokki pääsi vähemmällä ja me nautimme illan viimeisen aterian aivan yksityisesti.

On kylmää
Rakeet tuli moikkaamaan
Kaunista ja hyvin hoidettua
Kylmä, kylmä, kyyl..mää..



Iltaruoka "privaatti"-ravintolassa.
Oli vähän kylmä ilta ja yö. Kannet jäässä.
Vasemmalla Dona Maria ja oikealla Estrella de mar.