Guernseystä vastavirtaan Cherbourgiin

27.3.17
Guernsey- Cherbourg
matka 44,4 nm

VENTTAPÄIVÄ GUERNSEYSSÄ
Tuuli jatkaa piiskaamistaan. Merelle ei ole mitään asiaa, joten viihdytimme itseämme tekemällä paikallisbussilla nro 91 saarikierroksen. Reitti kiertää saaren lähes koko matkan rantoja pitkin ja kestää n. 1h 45 min. Hinta 1£ nuppi. Uskomattoman halpaa.

ÄKKILÄHTÖ
Olin laskenut, että jos lähdemme illalla klo 17, niin ajamme lähtiessä vastavirtaan ja Alderneyn kohdalla osuisimme släkkiin, tai myötävirtaan. Tämä edellyttää aamulla ajamista ylävedellä pois satama-altaasta ja päiväksi odottelemaan venttalaituriin, josta ei pääse kävellen maihin. Lisäksi illalla on kovempi vastatuuli kuin aamun lähdöllä olisi.

Pidin iltalähdön järjestelyä hankalana. Jos lähdemme nyt aamulla yläveden aikaan saamme lähtiessä hyvät myötävirrat, mutta Alderneyssä joudumme melkoiseen vastavirtaan. Päädyin ratkaisuun lähdöstä myötävirtaan klo 8.30.

Sitä saa mitä tilaa. Ensimmäiset tunnit mentiinkin jopa 10 solmua mutta vauhti hyytyi kuin mutaan ajaessa. Koneeseen kierroksia mutta silti vauhti hiljenee. Lopulta ei auta muu kuin alistua siihen, että vene kulkee plotterin mukaan taaksepäin, vaikka koneessa on 3200 kierrosta ja molemmat purjeet on vedossa. Aikansa tätä kesti mutta tilanne korjaantui itsestään muutaman tunnin kuluttua.

Saavuimme Cherbourgiin klo 19.30. Satamatoimisto oli jo kiinni. Suunnittelimme jatkaa matkaa heti aamulla, joten kiiruhdimme Carrefouriin jos se olisi auki vielä klo 21 saakka. Lähestyessämme ostoskeskusta kaikki kaupat olivat sulkeutuneet klo 20 paitsi Carrefour... sulkee klo 21.

Palasimme veneelle kassit täynnä ruokia ja hieman herkkuja. Tia ryhtyi ruoan laittoon ja minä moottorin öljyn vaihtoon.

Seuraavana aamuna klo 06.50 moottori käynnistyi ja suuntasimme kohti Calaisia. Siitäpä alkoikin sitten arvaamaton seikkailu.

Kuvasta näkee virran voimakkuuden. Meillä oli vastavirta mutta jälkeenpäin otetussa kuvassa on myötävirta.

Moottorin öljynvaihto. 

Huomenna saadaan hyvä myötätuuli

Guernseyhin

23-24.3.17
Aber Wrac`h- Guernsey
matka 104,0 nm

ABER WRACH`T
Ihan kiva lepopaikka pysähtyä ja virkistäytyä. Vieraslaituri on pitkä ja suojainen. Kauppa on kylässä n. 20 min kävelyn päässä. Matka on ihan kiva jos ei sada.

Tarkoituksemme on jatkaa matkaa, joten pysähdys jäi odotetusti alle vuorokauden pituiseksi.

Iltapäivällä sade loppui ja pääsimme matkaan.

"Kylän raitti"

GUERNSEY

Lähdimme 23.3 ajoon tietoisesti vastatuuleen, jonka piti päättyä muutaman tunnin kuluessa. Näin kävikin ja ajoimme pomppuisan yön jälkeen Guernseyn odotuslaituriin odottamaan ohjeita satamaan ajoon.

Saint Peter Portin satamasta tulikin pian ohjaaja ja kertoi, että laiturit on purettu ja ne asennetaan takaisin sesongin alkaessa. Nyt on ollut erittäin kovia tuulia ja sitä samaa on ennusteessa. Emme voi jäädä tähän, emmekä normaaliin vierasvenesatamaan. Meidän tulee suojautua paikallisveneiden sataman suuren aallonmurtajan viereen.
En arvannut kuinka oikeassa tämä harbour master olikaan. Heti yläveden tultua siirryimme aivan viime hetkellä sataman antamaan suojaan. Täytimme tullin paperin ja sujautimme sen sataman postilaatikkoon. Hieman eri käytäntö kuin Brestissä.

Guernsey

Taas tuulee.

Ennuste piti paikkansa.

Laiturit on purettu myrskyn alta.

Ei pääse laitureilta maihin, ei pääse ei.

Paikallisveneiden satama

Siinä aallonmurtajan suojassa laiturin tyvessä on hyvä olla.

Alaveden aikaan ei veneillä.

Ylävedellä pääsisi satamaan, mutta nyt ei pääse.

Tähän vierasvenealtaaseen ei päästetty vaan ohjattiin paikallisveneiden puolelle.

Tuulee jopa koristealtaassakin.

Mikäs tässä. Antaa tuulla vaan.

Paikallinen karmea "fish and chips", jossa hyvä kala on pilattu kuorruttamalla se "munkkitaikinalla".

Brest - Aber Wrac`h

20-22.3.17
Brest- Aber Wrac`h
matka 38,8 nm

BREST
20.3.17 olimme saapuneet satamaan klo 5.30. Aamulla klo 9 satamatoimiston auettua menin heti papereiden kanssa ilmoittautumaan ja maksamaan. Otin peseytymisvälineet ja pyyhkeen mukaan, jotta yhdistäisin pari asiaa samalle reissulle.

No mutta miten sitten todellisuuden kanssa. Respasta lähtiessäni sain neljä virkamiestä perääni. He kävelivät 20 m perässäni ja kun jäin paikalleni yhdistämään puhelinta wifi-verkkoon, miehetkin pysähtyivät perässäni samalle 20 m etäisyydelle. Suihkun kohdalla menin heidän luokseen ja kysyin englanniksi käynkö suihkussa ensin ja haluatteko katsoa veneen sen jälkeen. Pyysivät kohteliaasti jos voivat käväistä ensin veneessä.

45 MIN TARKASTUS
Koputtelin veneeseen mennessä Tialle, koska hän oli vielä nukkumassa ja pukeutumatta. Pyysin herroja hieman odottelemaan, mutta sovittiin, että rouva saa olla sängyssä ja hänen ei tarvitse tulla hytistä ulos.

Rekisteriotteesta selvisi, ettemme olleet veneen omistajia. Meillä on omistajan kesken erittäin yksityiskohtainen sopimus englanniksi veneen siirrosta Almerimarista Kieliin kaikkine aikoineen ja miehistöluetteloineen. Tämä ei kuitenkaan riittänyt virkamiehille. Minun tuli vastata kuinka kauan vene on ollut Välimerellä, miksi omistaja ei itse aja venettään, missä omistaja on töissä ja miksi me ajamme tätä venettä. Lisäksi kysyivät kuinka kauan olen tuntenut omistajan. Tässä vaiheessa 2 miehistä oli luvallani tullut veneeseen kääntelemään kaikki kaapit ja lattialuukut auki.

Samaan aikaan kun me jutustelimme englanniksi Tia kurkkasi hytin ikkunasta ja kysyi sujuvalla ranskalla, onko jokin vialla kun hän on kuunnellut kuulusteluamme. Samantien miehen (tulli) silmät pyörähtivät ja tilanne laukesi. Tullimies ilmoitti kavereilleen, että eiköhän tämä riitä. Tian hyttiin eivät edes menneet ja Tia hoiti lopun keskustelun sängystään. Saimme lopuksi erittäin yksityiskohtaisen kirjallisen selonteon ja allekirjoitetun raportin miesten käynnistä.

Niin ja se suihku. Lähdin miesten perässä, n 20 metrin päässä kävelemään kohti suihkua.

Olimme saapuneet kreivin aikaan Brestiin. Tuuli alkoi jälleen nousta ja pidimme siivous- ja pyykkipäivän. Työt tehtyämme palkitsimme itseämme mukavalla päivällisellä.

Satama-altaan suullakin jo vaahtopäitä.

Pilvistä ja koleaa

Kabiinilla pääsee kanavan yli.

Kevät tulee

MATKAAN

22.3.17 tuuli vaan piti pintansa eikä paljoa hellittänyt. Suunnittelin, että jos pääsemme aamuyöstä myötävirrassa ulos kanavasta avovesille, niin tuulen suunta paranisi meille. Lähdimme matkaan klo 4.25. 

Ajoimme n. 6 mailia ja meren auettua tästä ei tullut mitään. Aallot kasvoivat jo melko hurjiksi ja vastatuuli riepotteli meitä ihan mukavalla 14 m/s voimalla. Suuren pettymyksen koettuani käänsi veneen ympäri ja palasimme satamaan samaan paikkaan josta olimme lähteneet 2,5 tuntia aikaisemmin.

UUSI YRITYS

Päivän valjettua, klo 10.20 tein uuden startin. Olosuhteet olivat hieman parantuneet mutta ajaminen oli huomattavasti helpompaa, koska nyt näki vastaan tulevat aallot ja pystyin saamaan hieman paremman aaltokulman. Näin jatkettiin muutama tunti, jonka jälkeen ratsastimme myötävirrassa kohti seuraavaa kohdettamme Aber Wrac`hia, jossa kiinnitimme köydet laituriin klo 17.50.

Tuon kanavan jälkeen alkoi tulla aallot vastaan.

Tuulee...

..ja 1/2 tunnin päästä ei tuule yhtään.

Meidän liikennemerkki

Tuo kanava on hirveä ajaa todella valtavassa swellissä. Puhelimessa sanoivat, että kyllä vielä pitäisi päästä.

Gijonista Brestiin

18-20.3.17
Gijon Espanja- Brest Ranska
matka 299,6 nm

KOHTI BRESTIÄ
Sääennuste näyttäisi siltä, että olisi pieni mahdollisuus päästä suoraan Brestiin jos pitäisimme reipasta vauhtia päällä koko matkan ajan. Mikäli myöhästyisimme saisimme kokea sen reiluna merenkäyntinä. Jos tällainen mahdollisuus tarjotaan, otan mielellään haasteen vastaan. Startti taas keskellä yötä jotta pysytään tuulien antamassa aikataulussa. Kone siis käyntiin klo 3.40.

Purjeet heti ylös aallonmurtajien jälkeen. Hieman mielikuvitukseni halusi harhailla; "matka on pitkä, mitä jos emme ehtisikään ajoissa perille". Onneksi se oli vaan mielikuvituksen luomaa epävarmuutta. Luota itseesi, niin muutkin luottavat sinuun. Kurssi kohti suuntaa 008° ja pilotti päälle.

Meillä oli hyvä vauhti päällä koko ajan. Vessassa tuli käytyä tarpeettomastikin, koska oli tosi kiva pumppailla pönttöä kun se pelasi. Pieniä on ilot suurella merellä.

Sää oli puolipilvinen ja aalto matalaa. Tuuli yltyi myöhemmin 7 m/s ja tuli hyvästä suunnasta. Veneen vauhti oli koko ajan n. 6-7 solmun luokkaa. Yö oli kostea ja kylmä.

Alhaalla näkyy Gijon ja Brest symbolin alla.

Mun virallinen synttärikuva 19.3.2017.

Välillä oli ihan tyyntäkin.

PILOTTI TILTTASI
Vielä aamun pimeinä tunteina klo 6.35 pilotti piippasi. Se menetti ohjauksen ruorista. Oltiin ajettu 150 nm ja saman verran vielä edessä. Mietin eikö ole olemassa sellaista laitetta joka pysyy kunnossa hieman pidempään korjauksen jälkeen. Ajatus käsin ajamisesta 150 mailia ei houkutellut. Kokeilin normijuttuja. Sähköt pois ja päälle, useita kertoja, sekä vaihtuvalla pois-jaksolla. Lopulta pilotti ei enää irrottanut ja rupesi pelamaan. Hyvä juttu.

20.3.17 klo 15.15 oli hyvä tuuli, 7,5 m/s sivusta ja aalto nousee. Kaikki on hyvin ja kova, 7 solmun vauhti. Tämä on nopea vene, mutta vaatii jatkuvaa purjeiden säätöä.

20.3.17 lähestytään Brestiä. 60 mailia ennen tulee taas merenpohjassa rinne, samoin kuin Espajan puolella. Aalto kasvaa mutta ei se mitään.

Olin laskenut, että saisimme useita myötävirtoja mikäli pitäisimme n. 6 solmun nopeutta. Lisäksi vaaralliseksi mainittuun virtakapeikkoon, Pointe du Raziin; saapuisimme sopivasti virran muuttuessa vastaisesta myötävirraksi. Mikäli jokin menisi pieleen, joutuisimme kääntymään ja kiertämään n. 30 mailia, eli koko matalikon ulkokautta. Ei kuulosta hyvältä.

Saimme hyvän alun myötävirrasta. Saapuessamme Pointe du Raziin klo 00.20, täysin majakoiden valojen varassa ja muuten mustassa meressä, veneen vauhti kiihtyi ja virtojen aiheuttama yllättävä "viskely" alkoi. Tunne on sama, kuin olisit ihmisympyrän keskellä silmät sidottuina ja ihmiset arvaamatta tönisivät sinua satunnaisesti eri suunnista. Ruori käteen ja antaa mennä. Korjataan ohjausta viskelyn mukaan ja otetaan rauhallisesti. Läpäistyämme kapeikon matkaa sataman suojaan oli enää 25 mailia. Tuuli nousi 10 m sekunnissa, mutta tuuli ja virta tulivat meille myönteisesti.

Laskimme purjeet Brestin aallonmurtajan sisäpuolella ja kun käänsin keulan tuuleen, ymmärsin silloin tuulen todellisen voiman. Saimme purjeet nätisti pois ja osuin kuin osuinkin mahtavan pienestä sataman suuaukosta laiturialueelle.

Veneen kiinnittämisen jälkeen kuuma keitto ja pari leipää maistui tosi hyvälle. Kello oli tuolloin 05.30.

Tossa on tosi paha virtapaikka. 

Kiertäminen olisi jatkanut matkaa reilusti ja kaikki tulisi tehtäväksi yöllä.

Tässä on jopa 6 kn virta ja overfallit (murtuvat aallot). Tosi ilkeä kohta aina.

Aamulla kuvattu kun lähdimme satamaan ilmoittautumaan.