Päivä Portossa

7.3.17

PORTO

Tuli venttapäivä kun odotamme jännittyneinä saako korjausmies hankittua uutta hihnaa autopilottiin. Hän lupasi tulla "myöhäisiltapäivällä" mitä se sitten tarkoittanee. Meillä on päivä aikaa tehdä mitä mukavia asioita haluamme. Lähdimme siis bussilla Portoon.

Täällä Douro Marinassa on yhden kaverimme vene, Dona Maria. Kävimme katsomassa kuinka se on talvehtinut. Siinä se on, oikein hyvin kiinnitettynä ja muiden veneiden mukaisesti hieman pintalikainen. Se on vain pikku hetki kun vesiletkulla sujauttaa kannet läpi niin muuttuu ulkonäkö.

Käyskentelimme ja söimme kaupungilla. Saavuimme hyvissä ajoin jo iltapäivällä odottamaan korjausmiehen saapumista. Mitään ei kuitenkaan ollut tapahtunut vielä kello 19 mennessä. Tarkoituksemme oli mennä koko porukalla, siis Tapio, Kaisu, Jarkko, Tia sekä minä yhdessä päivälliselle kahdeksalta. Olin juuri soittamassa korjaajalle kun näin hänet laiturilla tulossa kohti. Kello oli silloin 19.23. Saattaa minulla tulla kiire, jos mielin muiden mukaan.

Raymarine-mies ei paljon puhunut. Asensi hihnan paikalleen, kasasi laitteen ja ohjaili peräsintä muutaman kerran näppäimistöltä. Kaikki pelasi. Pahoitteli sitä, että hihna tuli DHL:n kuljetuksella Lissabonista ja se ylitti sopimushinnan 8€:lla. Eipä mitään, kun saadaan yksi tärkeimmistä "miehistön jäsenistä" ohjaamaan venettä. Olin tapaamassa porukoita 19.57.

Porton taloja.

Ihana vanhanajan ratikka. Ensi kerralla täytyy kokeilla.

Tosi kivasti kivetty.

Fado soi miehen parvekkeelta kadulle.

Vene voi hyvin.

Paikallinen itsepalvelupesula ja pyykkäri. 

Kuivauslingon virkaa hoitaa tuuli ja aurinko.

Perinneveneitä

Cascais - Leixoes

5-6.3.17
Cascais- Leixoes
163 nm

CASCAIS
Pyysimme suomalaispariskunnan kylään iltapäivällä kun olimme ensin käyneet kaupassa ja huoltaneet veneen seuraavaa legiä varten. Tapio ja Kaisu saapuivatkin hyvillä mielin iltapäiväkahville. Kuulimme, että he olivat kiertäneet maapallon omalla veneellään 90-luvun alussa. Tästä innostuneena kyselin kaikkea mahdollista ja vuoroin he vastasivat kaikkiin kysymyksiimme. Jutustelun päättyessä huomasimme, että aika oli vierähtänyt huomaamattamme jo myöhäisillan vaiheille. Kivaa oli.

Tällä veneellä on purjehdittu maapallon ympäri.

Seuraavan legin ylitavoite on La Coruna ja hyvä tavoite Porto. Perjantaihin asti pitäisi pystyä purjehtimaan jos ei huomio isoja vasta-aaltoja sekä sadekuuroja. Merkintöjä lokista:

5.3.17
klo 8.15 Startti. Tuuli tyyntymässä, tihkusadetta.
klo 10.15 Ilkeää aallokkoa. Tia huonovointinen. Vaihdeltu jatkuvasti purjeille / koneajolle.

Tämä legi oli niin vastenmielinen ja hankala, että päätimme jäädä Portoon. Soitimme sinne ja ilmoittivat, että satama on suljettu kovan merenkäynnin vuoksi. Menkää Leixoesiin. Vaihtoehdot olivat siis tässä; kurssi Leixoesiin.

Keikuttaa

Kohta sataa

Saavuimme Leixoesiin klo 13.40 ja kohtasimme Tapion ja Kaisun veneineen satamassa. Ihmettelin, että miten he olivat näin paljon edellämme kun meillä on nopea vene ja heillä enemmän perinnepursi. Kysyin asiaa ja he olivat tulleet koko matkan koneella purjeiden avustamana. Me oltiin tietenkin kryssitty vastatuuleen ja siten jääty heidän jälkeensä. Toki oli meilläkin ajoittain kone päällä. Tapio oli hyvillään; ensi kertaa he olivat nopeampia kuin urheilulliseksi mielletty Fingulf.

Pian kiinnittymisemme jälkeen suomalaismies tuli luoksemme. Hän esitteli itsensä Jarkoksi. Hetken mietin ja kysyin olisiko hänen sukunimensä ..X. Kyllä oli. Aika hauskasti. Emme olleet koskaan tavanneet, mutta olimme olleet Facebookissa juttusilla ja jakaneet tietoja mm. satamapaikoista. Hän ei heti tunnistanut meitä, koska emme olleet Rheyalla liikkeellä.

RAYMARINE HUOLTO
Sain samalle illalle Raymarinen huoltomiehen veneellemme. Autopilotti avattiin ja hihna tulee uusia. Ongelma on löytää vastaava uusi hihna. Mahdollisesti sellaisen voi löytää Lissabonista. Hän lupasi tulla huomenna illalla uudelleen. Luotin hänen sanaansa.

Lähdimme vielä illalla huoltomiehen jälkeen Jarkon kanssa päivälliselle paikalliseen lähiravintolaan. Aika näyttää tuleeko pilotti kuntoon.

 

Iltaa Leixoesissa

Portimao - Cascais

1-2.3.17
129 nm

PAKOON HUONOA KELIÄ

Kauniin mutta kylmän aamun aikana tutkimme sääennusteita. Meillä on vuorokausi aikaa päästä Cascaisiin, koska tämän jälkeen tulee hyvin voimakkaat vastatuulet ja karmaiseva aallokko. Vaihtoehtona on tietysti jäädä tänne odottelemaan, mutta jos meillä on mahdollista päästä eteenpäin, käytämme toki tarjolla olevan sääikkunan. Siispä tankkauslaiturille kello 9:ksi.

Portimaon kanavan näkymiä

Ei hyvältä näytä jos ei kerkiä ajoissa.

Sää on hyvin paikallista. Ajelin T-paidassa pitkin Algarven rannikkoa kunnes jouduimme pois rannikon suojasta. Siitä alkoi kunnon iso vasta-aallokko swellinä ja tietenkin vastatuuli. Vaatteet vaihtui hyvin nopeasti asianmukaisiin purjehduskamppeisiin.

Olin jo päättänyt korjata autopilotin Cascaisissa. Sielä on hyvät palvelut. Etenkin kylminä öinä käsin ajaessa tulin miettineeksi, kuinka veneitä on ennen ajettu ilman elektroniikan tuomaa helpotusta ja apua.

Yö oli raskas. Vettä satoi ja tuuli, sekä aallokko olivat ilkeitä meille. Kuitenkin oli parempi lähteä kuin jäädä odottamaan tuntemattomaksi ajaksi parempaa keliä. Tiedän hyvin millaista tämä purjehdus on tähän vuodenaikaan pohjoisen suuntaan.

Aamulla klo 6.50 olimme Cascaisin polttislaiturilla odottamassa aseman aukeamista. Kuin ihmeestä tupsahti peräämme muutaman metrin päähän toinen purjevene. Menin toki tervehtimään heitä ja he olivat suomalaisia! Saimme samasta laiturista paikat ja tutustuimme heihin paremmin.

Cascaisin satamatoimistosta saimme tervetuliaispullon. 

Cascais

Hiljaista on tähän aikaan vuodesta.

Taas me syödään.

Pilotin korjaus

Tilasin pilotin korjauksen huomiseksi. Miestä ei näkynyt eikä kuulunut sovittuun klo 10 aikaan. Soitin pari tuntia myöhemmin ja tavoitin hänet. Hän ilmoitti, että sää on liian sateinen ja myskyinen eikä pilottia pysty korjaamaan. Hetkinen, eihän tässä tarvitse muuta kuin istua avotilassa avaamassa pilotti ja kasata takaisin. Aika sokerista on korjausmiehet kun näin kastumista pelkäävät.
Jätän pilotin korjaamatta ja siirrän korjauksen seuraavaan satamaan Portoon.

(Nyt tuli se ennusteen mukainen keli).

Rakeita paljon ja nopeasti.

Tuuli viuhuu ihan navakasti.

Tuossa on pieni trombi.

UUSI REISSU

 25-27.2.17
Matka 303 nm

ALMERIMARISTA PORTIMAOON

Palasimme Rheyalle pitkän tauon jälkeen. Siinä se oli, täsmälleen samassa paikassa kuin mihin olimme sen syksyllä jättäneet. Kansille ja kylkiin oli kerääntynyt talven aikana likoja, jotka onneksi lähtivät vesipesulla pois.

Tiedossamme on jännittävä kevät. Lupauduimme auttamaan kiireisiä tuttujamme viemällä heidän veneensä kesäksi Saksaan. Omistajat olivat tulleet tänne Almerimariin laittamaan veneen ajokuntoon ja näyttämään kuinka vene toimii. Niinpä muutimme Tian kanssa heidän veneeseen kimpsujen ja kampsujen kanssa. Rheya jäi odottamaan telakalle omaa vesillelaskuvuoroaan kun seuraavan kerran tulemme tänne.

Vesille lasku ja muutto Rheyasta Estrella de mariin.

KOSTEAN KARMIVA YÖ
Lähdimme 25.2.17 ajoon tarkoituksena mennä Gibraltarille. Matkaa on n. 130 nm. Sää oli tyyni ja turvauduimme moottorin apuun. Yöllä tuuli yltyi voimakkaaksi nostaen kohtalaista vasta-aaltoa. Vauhtimme putosi 3,5-4 solmuun. Totesin, että autopilotti ei toimi aallokossa. Venettä tuli ajaa ruorista. Vettä tuli kannelle reilusti ja pärskeet lentelivät ympäriinsä. Tian käydessä etuhytissä hän tuli reippaasti ulos luokseni sanoen hytissä olevan kaiken ihan märkänä. Myös lattialla oli vettä. Kävin heiluvassa, pimeässä veneessä tarkastamassa asian. Todellakin, kaikki on märkänä. Huomasin keulahytin kattoluukun olevan lukossa, mutta tuulestusasennossa. Silloin lukituskahvat ovat kiinni-asennossa, mutta luukkuun jää noin 2-3 mm rako. Lisäksi tuuletusventtiileistä tuli vettä sisään, koska veneen keula sukelsi jokaiseen aaltoon. Pahinta oli se, että kassimme olivat keulahytin sängyn päällä ja kaikki matkatavaramme olivat läpimärkiä. Onneksemme päällä olevat vaatteet olivat kuivat, kiitos laadukkaiden varusteiden.

Vähän isompi ongelma

Ajattelin, että yö ja pimeys kasvattaa ongelmia. Jatkoimme matkaamme, mitä muutakaan olisimme voineet tehdä keskellä merta. Suunnittelimme ottavamme Gibraltarista kuivausrummun ja kuivaamamme vaatteemme siellä. Hyvä idea, kunhan pääsemme sinne.

Kun aurinko viimein pitkän yön jälkeen nousi, mielialamme kohosi auringon myötä. Lähempänä Gibraltarin salmea tutkin virtataulukkoa. Paras aika päästä päästä idästä länteen on 3 tuntia ennen ylävettä. Jos samaan aikaan ei ole vastatuulta, kannattaa ehdottomasti ajaa tämä vaikeampi suunta pois alta. Matka on kuitenkin 25 mailia, eli ajassa viitisen tuntia.

Tämä suunta (idästä länteen) on vaikeampi siksi, kun välimerestä haihtuu vettä pois, niin atlantilta tulee korvausvesi Gibraltarin salmen kautta välimereen. Siksi virta salmen pohjalla on aina lännestä itään.

Olosuhteet Gibraltarin salmen läpiajoon olisivat nyt hyvät. Päällämme on samat kuivat vaatteet, joten mitään todellista tarvetta pysähtymiselle ei ole. Jatkoimme saman tien salmeen.

Salmea ajaessamme tuli useita rajavartiolaitoksen ilmoituspyyntöjä, että jos havaitsette kumiveneitä, joissa on 28-34 hlöä kyydissä, ilmoittakaa havainnostanne whf-radiolla. Emme onneksemme nähneet pakolaisaluksia.

Saavumme Gibraltarille

Siinä se on, the Rock.

Hyvä ruoka pelastaa monesta.

ROTAN OHI PORTIMAOON
Uudeksi suunnaksi otimme Rotan, Cadizia vastapäätä olevan ihan mukavan sataman. Sinne on helppo ajaa myös pimeässä ja vähän kovemmassakin kelissä. Tuulen suunta muuttui ja avasimme täydet purjeet. Vene kiihtyi hyvin vastatuuleen sen mitä purjeilla voi päästä.

Olosuhteet olivat nyt melko hyvät autopilottia lukuunottamatta, mieliala positiivinen ja kaikki edellytykset käsiohjauksella jatkaa vaikka Rotan ohi niin kauan kuin jaksaa. Aamutoimien yhteydessä lentokalat siivottiin pois ja nähtiin merikilpikonna kellumassa pinnalla.

Vastatuuli teki tepposen. Viskasi lippikseni päästäni mereen. Huusin Tialle, että teen MOB-harjoituksen että pidä kiinni. Käänsin rajusti veneen myötätuuleen ja puoshaalla Tia sai nostettua pään suojani. Jatkoimme hymyssä suin matkaamme.

Saavuimme Portimaoon juuri ennen satamatoimiston sulkeutumista klo 18. Saimme laituripaikan ja pyykkishowmme saattoi alkaa.

Reipastimme mielemme, kun kuulimme että ystävämme Timo oli kaupungissa. Tapasimme hänet vielä samana iltana päivällisen merkeissä klo 20.

Pyykkitupa ja naruviritys tehtiin jo ajossa.

Ihan kaikki märkinä.

Portimaon iltaa satama-alueella