sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

UUSI REISSU

 25-27.2.17
Matka 303 nm

ALMERIMARISTA PORTIMAOON

Palasimme Rheyalle pitkän tauon jälkeen. Siinä se oli, täsmälleen samassa paikassa kuin mihin olimme sen syksyllä jättäneet. Kansille ja kylkiin oli kerääntynyt talven aikana likoja, jotka onneksi lähtivät vesipesulla pois.

Tiedossamme on jännittävä kevät. Lupauduimme auttamaan kiireisiä tuttujamme viemällä heidän veneensä kesäksi Saksaan. Omistajat olivat tulleet tänne Almerimariin laittamaan veneen ajokuntoon ja näyttämään kuinka vene toimii. Niinpä muutimme Tian kanssa heidän veneeseen kimpsujen ja kampsujen kanssa. Rheya jäi odottamaan telakalle omaa vesillelaskuvuoroaan kun seuraavan kerran tulemme tänne.


Vesille lasku ja muutto Rheyasta Estrella de mariin.
KOSTEAN KARMIVA YÖ
Lähdimme 25.2.17 ajoon tarkoituksena mennä Gibraltarille. Matkaa on n. 130 nm. Sää oli tyyni ja turvauduimme moottorin apuun. Yöllä tuuli yltyi voimakkaaksi nostaen kohtalaista vasta-aaltoa. Vauhtimme putosi 3,5-4 solmuun. Totesin, että autopilotti ei toimi aallokossa. Venettä tuli ajaa ruorista. Vettä tuli kannelle reilusti ja pärskeet lentelivät ympäriinsä. Tian käydessä etuhytissä hän tuli reippaasti ulos luokseni sanoen hytissä olevan kaiken ihan märkänä. Myös lattialla oli vettä. Kävin heiluvassa, pimeässä veneessä tarkastamassa asian. Todellakin, kaikki on märkänä. Huomasin keulahytin kattoluukun olevan lukossa, mutta tuulestusasennossa. Silloin lukituskahvat ovat kiinni-asennossa, mutta luukkuun jää noin 2-3 mm rako. Lisäksi tuuletusventtiileistä tuli vettä sisään, koska veneen keula sukelsi jokaiseen aaltoon. Pahinta oli se, että kassimme olivat keulahytin sängyn päällä ja kaikki matkatavaramme olivat läpimärkiä. Onneksemme päällä olevat vaatteet olivat kuivat, kiitos laadukkaiden varusteiden.




Vähän isompi ongelma
Ajattelin, että yö ja pimeys kasvattaa ongelmia. Jatkoimme matkaamme, mitä muutakaan olisimme voineet tehdä keskellä merta. Suunnittelimme ottavamme Gibraltarista kuivausrummun ja kuivaamamme vaatteemme siellä. Hyvä idea, kunhan pääsemme sinne.

Kun aurinko viimein pitkän yön jälkeen nousi, mielialamme kohosi auringon myötä. Lähempänä Gibraltarin salmea tutkin virtataulukkoa. Paras aika päästä päästä idästä länteen on 3 tuntia ennen ylävettä. Jos samaan aikaan ei ole vastatuulta, kannattaa ehdottomasti ajaa tämä vaikeampi suunta pois alta. Matka on kuitenkin 25 mailia, eli ajassa viitisen tuntia.

Tämä suunta (idästä länteen) on vaikeampi siksi, kun välimerestä haihtuu vettä pois, niin atlantilta tulee korvausvesi Gibraltarin salmen kautta välimereen. Siksi virta salmen pohjalla on aina lännestä itään.

Olosuhteet Gibraltarin salmen läpiajoon olisivat nyt hyvät. Päällämme on samat kuivat vaatteet, joten mitään todellista tarvetta pysähtymiselle ei ole. Jatkoimme saman tien salmeen.

Salmea ajaessamme tuli useita rajavartiolaitoksen ilmoituspyyntöjä, että jos havaitsette kumiveneitä, joissa on 28-34 hlöä kyydissä, ilmoittakaa havainnostanne whf-radiolla. Emme onneksemme nähneet pakolaisaluksia.

Saavumme Gibraltarille
Siinä se on, the Rock.
Hyvä ruoka pelastaa monesta.
ROTAN OHI PORTIMAOON
Uudeksi suunnaksi otimme Rotan, Cadizia vastapäätä olevan ihan mukavan sataman. Sinne on helppo ajaa myös pimeässä ja vähän kovemmassakin kelissä. Tuulen suunta muuttui ja avasimme täydet purjeet. Vene kiihtyi hyvin vastatuuleen sen mitä purjeilla voi päästä.

Olosuhteet olivat nyt melko hyvät autopilottia lukuunottamatta, mieliala positiivinen ja kaikki edellytykset käsiohjauksella jatkaa vaikka Rotan ohi niin kauan kuin jaksaa. Aamutoimien yhteydessä lentokalat siivottiin pois ja nähtiin merikilpikonna kellumassa pinnalla.

Vastatuuli teki tepposen. Viskasi lippikseni päästäni mereen. Huusin Tialle, että teen MOB-harjoituksen että pidä kiinni. Käänsin rajusti veneen myötätuuleen ja puoshaalla Tia sai nostettua pään suojani. Jatkoimme hymyssä suin matkaamme.

Saavuimme Portimaoon juuri ennen satamatoimiston sulkeutumista klo 18. Saimme laituripaikan ja pyykkishowmme saattoi alkaa.

Reipastimme mielemme, kun kuulimme että ystävämme Timo oli kaupungissa. Tapasimme hänet vielä samana iltana päivällisen merkeissä klo 20.

Pyykkitupa ja naruviritys tehtiin jo ajossa.



Ihan kaikki märkinä.
Portimaon iltaa satama-alueella







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti