sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Leixoesista Viana do Castelloon

8.3.17
Leixoes - Viana do Castello
35,2 nm

JÄLLEEN KOHTI LA CORUNAA

Aamu valkeni tuulettomana mutta runsassumuisena. Kävin kävellen uimarannalla katsomassa ajosuuntaamme. Ei ole syytä lähteä sumuun kun sinne voi tahtomatta joutuakin. Tutkalla ajo vaatii näytön seurantaa vaikka laittaisi hälytykset päälle. Lähtöä täytyy siirtää.

Vain parin tunnin päästä, klo 9.20 starttimoottori pyöräytti koneen käyntiin. Keula kohti aallonmurtajia ja suunta avomerelle. Tuuli oli hetkittäin heräilemässä. Meidän tulee ehtiä Finisterran niemen ohi ennen perjantaita kello 8. Silloin meillä menisi hyvin ja pääsisimme viimeinkin La Corunaan. Onneksi on vasta keskiviikko.

Tuuli kasvoi hetkessä yli 10 m/s vastaiseksi. Aalto on ollut koko ajan n. 2-4 metriä korkeaa, 12 sekunnin välein tulevaa loivaa aaltoa. Nyt tuulen kasvaessa aallon tiheys kasvoi sekä pinta-aallot alkoivat murtua. Oli kunnon vaahtopäät.

klo 13.45 sää ei vastannut laisinkaan ennustetta. Matka oli tosi tökkivää ja märkää. Jokainen aalto tuli taas kannelle ja pärskeet avotilaan. Nyt ei tullut vettä sisään, olin siis edellisestä kerrasta oppinut jotain.
Eipä tässä ole mitään järkeä jatkaa Corunaan, koska matkaa on kuitenkin vielä 130 nm ja vauhtimme 3-4 solmua. Kyyti on todella epämukavaa. Parasta on se, että autopilotti pitää kurssin.

Aina ennen jokaista legiä teen karttaan reittisuunnitelman, josta katson matkalle osuvat suojasatamat niin etupuolelle kuin myös taakse jos joutuisi jostain syystä palaamaan esim. konevian takia. Nyt käytimme edessämme olevaa suojasatamaa, Viana Marinaa suojaisassa joensuistossa. Lähempänä aallonmurtajia ranta mataloituu ja luonnollisesti aallonkorkeus kasvaa. Aallot oli ihan järkkyjä kun surffasimme alamäkeä aallonmurtajan suojaan. Tia oli soittanut etukäteen satamaan ja sataman marinero olikin jo odottanut yhteydenottoamme. Hän oli seuraillut rimpuiluamme AIS-lähettimen välityksellä. Kun saavuimme satamaan, oli kääntösilta valmiiksi auki. Tunsin itseni kuninkaaksi kun laituripaikka ja silta oli meille valmiina.

Leixoesin satama
Kuvissa syy miksi en ole koskaan viihtynyt satamassa. Vaikka se on halpa ja siellä on kohtuuhyvä wifi, niin ympäristö ja laiturit eivät vastaa mielikuvaani viihtyisyydestä. Siksi vältän paikkaa mutta käytän sitä suojasatamana tarvittaessa.

Karmeen roskaista ja monessa kerroksessa lilluvia jätteitä.


Sumu alkaa hälvetä. Päästään lähtemään.
Ryskää..
.. Sitten keula ylös, rysähtääkseen taas alas..
..ja sama uudelleen. Toistuvasti ja ihan koko ajan.
Viana Marinassa. Hyvä ruoka parempi mieli.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti