Rheya 43: Portimaosta Mazagoniin

18-21.9.16
Portimao - Canal de Faro -Mazagon
Matka 35,6 nm ja 55,2 nm

IHANA PORTIMÁO

Tästä paikasta on haikea jatkaa matkaa. Kaupunki on riittävän suuri tarjotakseen virikkeitä sekä mahdollisuuden urheiluun. Uimaranta on lyhyellä muistilla paras ja kaunein mitä on tullut nähtyä. Voin hyvin kuvitella, että eläkkeelle siirtyvät henkilöt muuttaisivat pysyvästi tänne.

Miksun porukka tulee Mazagoniin 20.9, joten rauhallisestikin edeten olemme aikataulussa. Siispä iltapäivän aikana matkaan.

Portimaon rantaa

Parasta uimarantaa ja varjoisia kalliokoloja

Matkalla Faron kanaaliin

ANKKURIIN CANAL DE FAROON
Myöhäisestä lähdöstä johtuen valoisan ajan purjehdustunteja ei ollut kuin 6. Kiirettä ei ole, joten päätimme poiketa yöksi Faron joensuiston ankkuripaikalle. Olimme olleet täällä vuonna 2014 ja tiesimme virran olevan joen leveillä alueilla 3 solmua.

Avomereltä joensuistoon saavuttaessa oli edessä melkoinen vastavirta ja hurjat "overfallit" (virtausaallot). Siinä Rheya oli kuin mehulingossa heiluen ja keinuen. Otin moottorista tehot (75 hv) ulos ja pääsimme pahimman kapeikon läpi vajaan 2 solmun nopeudella. Vastavirtaa kapeikossa oli yli 7 solmua. Edellä oleva purkkari lähestyi meitä purjeet ylhäällä ja kone käyden. Häneltä oli loppunut tehot ja hän tuli myöhemmin ankkuriin samaan lahteen. (Se on jotenkin epätodellisen näköistä kun purjeet ovat auki ja ne vetää, pulleina, mutta vene kuitenkin pakittaa).

Ankkuroimme hämärän jo saavuttua ja jäimme katsomaan oranssista punaiseksi muuttuvaa auringonlaskua ja oranssin kuun nousua. Vain värit näkyvät maaston tumman siluetin takaa. Tällaiseen näkymään ei kertakaikkiaan kyllästy.

Käväisin vielä ennen nukkumaan menoa yöuinnilla virrassa. Tein köydestä paalusolmun ympärilleni ja heittäydyin virtaan. Sielä kelluin kuin poiju. Takaisin tulin köydestä vetämällä Tian avustamana. Oli hauskaa ja nukutti hyvin.

Aamulla klo 7.15 käynnistin ja sammutin moottorin samantien. Näin, kun rajavartijoiden kumivene ajoi meitä kohti. Oikein ystävällisesti toivottivat (3 henkilöä) hyvää huomenta ja kysyivät voisivatko he suorittaa rutiinitarkastuksen. Ilmoitin heidät tervetulleeksi ja ryhdyin asettelemaan heille avotilaan penkkejä. Vain yksi heistä tuli veneeseen ja selasi paperit ja passit. Huvittavinta oli, että hän kirjasi tietomme ylös pienelle, tupakka-askin kokoiselle suttuiselle paperille. Näytin vielä taskulampulla valoa passeihimme sekä suttupaperille. Koko tapahtuman kesto oli alle 5 minuuttia. Muistoksi tästä käynnistä meille jäi vain suttuiset jäljet valkoiselle sivukannelle. (Lähes aina olemme saaneet kopion tarkastuksesta. Vrt. Muros. Tullin uusintatarkastuksesta selvittiin minuutissa kun näytimme, että meidät oli juuri eilen tarkastettu Espanjaan)

Faron joensuiston "overfalleja". Syvyyttä on yli 30 metriä.

Overfalleja, virtausaaltoja

Auringon oranssi hetki ennen punaista hetkeä

Punainen hetki siluettina. Huomio, majakan valo.

Aamun virtaus ankkurissa.

MAZAGON

Aamulla koetin kryssiä täysin vastaiseen tuuleen. Jotenkin oli vaikea hyväksyä se, että kaikki mitä pääsemme eteenpäin menee 40 astetta sivuun kohteestamme. Sama juttu jos vaihtaisi halssia. Temppuilin aikani ja Tia kysyi jo, milloin aloitamme matkan Mazagoniin. Ymmärsin vinkin ja pistin koneen päälle. Nyt joka ikinen maili vei meitä kohti maalia. Lokissa on merkintä "Klo 8:50 8 metrin vastatuuli, ei liikuta mihinkään... Matkaa kuitenkin 51 nm..."

Pääsimme vajaaseen puoliväliin kun tuulen suunta muuttui sopivaksi ja purjeet veti Rheyan yli 7,5 solmun nopeuteen. Ja kaikki oikeaan suuntaan. Loppumatka sujuikin paria kalastusvenettä lukuunottamatta täysin ilman mitään tapahtumia tai merkintöjä. Tämä 55,2 nm matka sujui alun pelehtiminen mukaan lukien 9 tunnissa ja 55 minuutissa.

Mazagonissa saimme paikan Miksun Prima Donnan vierestä. Satamassa ei näkynyt kuin muutama purjehtija, nekin ulkomaalaisia. Missä siis ovat paikalliset ja kaikki saksalaiset, ruotsalaiset sekä ranskikset? Ei niitä vain täällä näy.

Kävimme hiljaisen kylän kaukaisessa ravintolassa päivällisellä ja palasimme pimeän laskeuduttua takaisin heikosti, mutta kauniisti valaistuun satamaan. Huomenna kaverimme saapuvat.

KAVERIT SAAPUIVAT
Aamulla heräsimme auringon valoon. Edessä on huoltopäivä. Kansien ja rungon pesu oli minulla ohjelmassa ja Tialla pyykkejä, sekä sisäpuolen puhdistuksia.

Iltapäivällä kuulen kun Miksu huutaa nimeäni. Sieltä he saapuvat, Miksun perhe 3 kk ikäisen vauvan kanssa ja Miksun isä veljensä kanssa. Tämä porukka on kyllä eloisaa. Tavaroiden kantamista sinne ja tänne. Onhan toki huomioitava se, että heillä on ensimmäinen kerta tänä vuonna kun lähtevät liikkeelle. Kaikki ruoat mausteineen sekä wc- ja talouspaperitkin on tuotava mukana.

Illalla istuimme hetken yhdessä ja seurustelimme. Vauvan nukahtaessa yöunille päätimme seurata hänen esimerkkiään ja vetäytyä Tian kanssa omaan pesäämme nukkumaan.